Purjelentokonepipo

En malttanut rikkoa tätä purjelentokonepipoa. Se on jotenkin niin osa meidän perhettä. Pipo on ollut kummallakin lapsella käytössä. Ja rakkaalle puolisolleni olen tehnyt ainakin neljä samatyyppistä pipoa. Jos joku ihmettelee, miksi rakaalta puolisolta ei ole yhtään neuletta tulossa peittoon, niin selitys on tämä:

a) hän on ainoa perheestämme, joka ei ole kasvanut ulos neuleista,

b) hän käyttää kaikki neuleet niin loppuun, ettei niistä yksinkertaisesti ole mitään peittoon laitettavaa. 

Siitä tummansinisestä kuvioneuleesta tein yhden "superpalan" -  neljän pienen palan kokoinen. Neule oli niin lerppua, että vähän jäykistin palaa pujottamalla siihen kolmen sentin välein tukilankoja - pikin ja poikin.

Purjelenokonepipon ompelin löysillä harsimispistoilla superpalaan. Se on nyt hiemen epäsymmetrisesti, tarkoituksella. Toivotaan, että lopullisessa kokoonpanossa paikka on ok. Näin ainakin sen nyt näen.

Ja vihdoin kaikki palat ovat valmiita :)

Tummansininen villapaita

Saadakseni torkkupeittoon lisää paloja, otin sitten kaapistani (yhä käytössä olevan) kuvioneuleen. Se on sitä 80-luvun lepakkohihatyyliä. Ne hihat eivät mahdu 2000-luvun takkeihin. Puserosta voi siis tehdä tilkkuja. Mutta ei hätää, minulle jää kaappiini vielä neljä villapaitaa, joten enköhän pärjää ;)

Ja sitten kaikki uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, näin ne torkkupeiton palat syntyvät:

Palat leikataan 16x16 cm kokoiseksi. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen tuohon kokoon, kaikenmoisista neuleista saa hyviä paloja. Tuota kokoa on myös näppärä käsitellä.

Saumuri esiin. Kannattaa ehdottomasti saumata tilkut, luulen, että saumaamattomana työ "riistäytyisi" käsistä.

Seuraavaksi saumurilankojen päättely. En ole ihan varma onko tarpeen, mutta ainakin reunan virkkausvaihe helpottuu, kun noita saumurilankoja ei enää tarvitse käsitellä.

Reunan virkkaus on mukavin työvaihe. Muutamia paljoa voi ottaa mukaan pihalle ja yhden palan on virkannut nopsaan, valmista tulee. Ensin virkattiin perussilmukoita yksi kerros ja sitten pylväitä toinen kerros.

Keskeneräisiä ja valmiita paloja. Vaikka tämä neule on 7-veljestä langasta kudottu, niin laput ovat ihmeen veteliä ja reuna lerputtaa pahasti. Asialle pitää tehdä jotain. 15 tummansinistä palaa valmiina :)

Testausta

Yes. Kaikki palat on tehty. Voin levittää ne lattialle ja ruveta sommittelemaan torkkupeittoa.

Apua, eihän näitä ole vielä kuin 2/3 osaa visioimastani peitosta! Mitäs nyt tehdään? En tiedä. Pitää vain keksiä jotain.

Potkuhousut

Nämä potkuhousut on sitten taas kudottu syksyllä syntyneelle kuopukselle. Pukuun on olemassa hupullinen takkikin, mutta se on nukenvaatteena.

Lanka on kaksinkertaista Nallea ja neule yksinkertaista aina oikein edestakaisneuletta. Myssystä tuli ihan susi, joko ohje oli väärin tai laskin silmukat väärin ;)  Pieni, mikä pieni, sitä ei koskaan käytetty.

Neljä palaa taas valmiina, reunaongelma on paha, tuo neule joustaa ihan mielettömästi. Säästin taas nuo henskelit. Tämä olikin vanhojen neuleiden pinon viimeinen neule, seuraavaksi siirrytään uuteen vaiheeseen torkkupeiton tekemisessä.

Potkuhousut ja nuttu

Esikoisen potkupuku. Muistoja elämän käännekohdasta- ei voi muuta sanoa :) Vauvaa odottaessani kudoin puvun sini-valkoiseksi (- tiedätte syyn-) En erityisesti toivonut tyttöä tai poikaa, kumpi tahansa oli potkupuvun väristä huolimatta tervetullut  :)

Puku on neulottu Nalle langasta ja malli on jostain...  Vauvojen muoti ei ihan kauheasti muuten muutu, tällä mallilla tehtyä potkupukua voisi käyttää vaikka vieläkin :)

Tilkkuja torkkupeittoon tuli 7 kappaletta. Yhteen yhdistin takin kaulukset ja palan sinisiä potkuhousuja. Koska Nalle-lanka on kovin ohutta, näiden palojen reunat ovat huolestuttavan epätasaiset :(

Tuo kaulustilkku on kyllä ehdoton suosikkini!

Lintulakki

Taas eläinaiheinen kirjoneule. Ovatkohan ne olleet muodissa 80-luvulla? Tässä mallissa on jotain nostalgista, joka vetosi minuun, erityisesti tuo röyhelö.

Alkuperäisessä mallissa ei ollut kauluriosaa. Tein sen koska tuntui, että kaula jäi muuten liian paljaaksi, suhteessa lakin lämpimyyteen. Taas tuo pykäreuna, se on yksi suosikkimalleistani, sillä saa helposti kauniin reunan. Neulotaan sileää neuletta pari senttiä, sitten yksi kerros 2 silmukkaa oikein yhteen ja langankierto. Jatketaan sileää ja viimeistelyvaiheessa taitetaan reuna ja ommellaan kevyesti yhteen.

 Hidasta näitä nyppyjä oli kutoa. Yhden nypyn kohdalla lankaa "kieputeltiin" 9 kertaa. Tekemisen iloa :)

Torkkupeittoon paloja tuli kolme ja sain säästettyä sekä röyhelön että pykäreunan. Näistä tuli napakat tilkut.

Poromyssy

Lisää punaista väriä torkkupeittoon. Eikös se ole niin, että osa kotiin kertyvistä muistoesineistä / asioista ovat sellaisia, jotka visuaalisesti eivät sovi kotiin tai mätsää omaan makuun, mutta niitä asoita kuitenkin haluaa säilyttää. Haluan muistojen torkkupeittooni vähän punaista, koska se on tyttäreni lempiväri. :)

Poromyssyn malli on ollut Kotiliedessä vuonna x. Sitä en osaa sanoa, mistä syystä olen kutonut poroja? Lanka on 7-veljestä ja myssyä on pidetty ja pesty niin, että se on osin jo huovuttunut.

Myssy on pienen lapsen, niinpä siitä tuli vain kaksi palaa. Säästin pykärenan yksityiskohdaksi.  

Lappipipo

Lappipipo on torkkupeiton vanhin kirjoneule - 38 vuotta sitten tulin illalla koulusta kotiin ja Lavikon lankapussissa olivat nämä langat. Aloitin heti lapinlapasten tekemisen, niiden varressahan on tuo kuvio. Kudoin varren, oli jännää nähdä millainen siitä tulee. Jatkoin lapasen kutomista kämmenselän sahalaitakuviolla ja tein vielä yhden kerroksen ja vielä yhden kerroksen, työ jotenkin ihanasti kasvoi. Jossain vaiheessa ihmettelin, miksi selkäni on niin väsynyt, ja oikaisin sen. Katsoin kelloa ja se oli 2.30 yöllä, todellinen flow -tila :)

Lapasten valmistuttua lankoja oli jäljellä vielä niin paljon, että päätin tehdä pipon samaan settiin. Alkuperäisessä pipossa oli iso pyöreä tupsu, noin parikymmentä vuotta sitten modernisoin sen. (Tunnen nyt itseni tosi vanhaksi, kaikista asioista on jo kymmeniä vuosia! :)

Torkkupeitonpaloja lappipiposta tuli vain kolme ja nekin vähän vinksallaan, kun päälaen kavennus ottaa tilansa. Anyway, innostus kasvaa..

Karhuvillapaita

Karhuvillapaita on sitten poikani pusero, 4-5 vuotiaan kokoa. Lankana on Florica, lankojen klassikko, paljon ihania värejä ja aika mukavaa kutoa.

Malli on kotisin lentokentänreunalta, purjelentokisoissa avustajat mm. vaihtavat neulemalleja :) Tämä malli saapui  Räyskälän kisojen jälkeen postissa Itä-Suomesta, noin 25 vuotta sitten. Alkuperäisen puseron karhut olivat ruskeakarhuja ja muut värit vihreitä. Meillä karhuista tuli jääkarhuja - värit siis ovat ihan "omat". :) - sinistä taas.

Virkkaaminen on oikeastaan kivaa.

Koska paita on sininen tein siitä niinpaljon tilkkuja kuin mahdollista, 12 tilkkua valmiina. Reuna taas häröilee...

Sydänvillatakki

Punaisen sydänvillatakin tein tyttärelleni, hän on aina pitänyt punaisesta väristä - toisin kuin äitinsä :) Koko on 5-6 vuotiaalle. En muista mistä mallin löysin, varmaan tuo värimaailma on ollut houkutteleva, niin meidän perheen värit siinä on.

Tässä näkyy oikein hyvin nappilistataistelun tulos :(
Elämäni ensimmäinen ja viimeinen neulottu nappilista :)

Tein vain neljä tilkkua. ts. minimoin punaisen määrän torkkupeitossani. Tässä vaiheessa tuo tummansininen reunustus on kyllä aika karu. Toivovotaan, että tilanne paranee kun peite on koossa.

Hiippalakki

Tämän myssyn olen tehnyt 70 -luvulla, jämälangoista, muistaakseni tuon harmaan pohjavärilangan olen ostanut.

Hiippalakin sai mukavasti kierrettyä kaulahuiviksi ja tupsu vaan keikkui olkapäällä. Pidin myssyä sellaisen viininpunaisen pitkän vakosamettitakin kanssa. Takki oli mallia ladonovi, eli sitä 70-80 lukujen vaihteen muotia parhaimmillaan tai pahimmillaan :)

Nyt hiippalakki on tilkkuina ja reunat on huoliteltu virkkauksella. Ensimmäinen kerros perussilmukoita ja toinen kerros pylvästä. Hmm..orastava ongelma  vaan pahenee. Neuleen leveysuunnassa oleva reuna venyy, vaikka miten koittaisi tehdä tiukkaa. Joka tapauksessa 9 tilkkua on valmiina.

Päättelyä

Jehna, nyt minun pedantti perusminäni tuli esiin :) Olin ajatellut, että reunaa virkatessani ujutan nämä saumurinlangat piiloon sinne virkkaukseen ...

Mutta ei, aikani tilkkupinoa katseltuani aloitin niiden päättelyn.

Ja tätä (tylsää)  työtä riittää. Yhdessä palassa 4 x langan katkaisu, parsinneulaan pujotus, saumaan ujutus ja taas langan katkaisu. Paloja on vino pino, eikä tätä tehdessä voi katsella telkkaria tms. No, ajankuluksihan tätä tehdään :)