Torkkupeitto

Nyt se on valmis. Kuten blogini otsikko lupaa, tässä torkkupeitto -projektissa on ollut uusia ja vanhoja käsitöitä. Tältä näyttää lopullinen peitto

Olen tyytyväinen, sain peiton valmiiksi. Tästä ei tullut sellaista ikuisuusprojektia, mitä nuo minun aiemmat peitot ovat olleet.

Tässä postauksessa on myös tyttäreni ottamia kuvia :) Niin, ja jos joku haluaa aloittaa lukemisen alusta, sarjan ensimmäinen postaus on Ajatus 18.4.13

Nautin jo ajatuksesta; sateinen syksyinen sunnutai-itapäivä; kääriydyn ruuan jälkeen iltapäivänokosille :) (Melkein jo odotan syksyä...)

Kiitokset lukijoille, toivottelen heleää keskikesän juhlaa kaikille. Peittoa tehdessä mieleeni tuli runo, joka on lapsuuteni muistikirjassa. Siihen on hyvä päättää tämä työ.

Lapset yön ja auringon,

juoksevaa Elämän rihma on.

Sukkula lentää ja pirta lyö,

joka hetki on aina uus,

joka hetkessä ikuisuus.

Ilon yli ja keveän, 

kasvaa kangas elämän!

Edit. 9.8 Muutin alkuperäisen teksitin Tyhjän yli ja pimeän kasvaa kangas elämän! Muotoon Ilon yli ja keveän, kasvaa kangas elämän. Näin muotoiltuna se vastaa paremmin torkkupeiton tarinaa :)

Signeeraus

Todellista fiilistelyä. Torkkupeittoni rupesi silmissäni näyttämään "taideteokselta" ja päätin tehdä vielä signeerauksen ja valmistusvuoden  :D

Kirjoin ne linnunsilmäpistoin, vapaalla tyylillä, karhuvillapaidan kirkkaansinisellä langalla. Nyt peitto on täydellinen.

Tupsuja

Lisää koristeita. Vanhoista neuleista on jäljellä vielä tupsuja, jotenkin en vain malta laittaa niitä pois. Niinpä sommittelin nekin torkkupeittooni.

Hiippalakin tupsu on peiton alakulmassa ja sille tein ihan oman "alustan". Nyt tupsu on visuaalisesti yhdistetty lakkin paloihin. :)

Potkupuvun myssyn tupsu on melkein keskellä peittoa. Se lisää mukavasti kolmiuloitteista näkymää ja se sopii hyvin siihen vauvanvaatevaaleansiniseen raitaan,

Lappipipon tupsut ovat vasemmassa yläkulmassa, kohtuullisen lähellä pipon paloja. 

Sitten tuli innostus kokeilla vieläkö osaan tehdä tupsuja? Osasin. Tummansinisen langan lopuista tein kolme  pyöreää tupsua koristamaan kulmia. Jokohan tämä olisi valmis?

Reunapitsiä

Näin pyykkikorissa anopin tekemän joululiinan - odottaa steariinitahran poistoa. Joululiinan reunassa on viehättävä virkattu pitsi. Siitä sain ajatuksen, torkkupeittoonkin voisi tehdä reunapitsin. Lapset sattuivat olemaan kotosalla, kun pohdin tehdäkkö vai ei? Tytär sanoi: "Sen tekemiseen menee ihan kamalasti aikaa. " Poika jatkoi: "mutta eikös se olekin käsityön perimäinen tarkoituskin. "

Jotain tämäntyyppistä se peiton reunapitsikin saisi olla. Ja eikun laskemaan silmukoita ja pylväitä ja kokeilemaan, saisinko selvitettyä miten pitsi on virkattu.

Elämäni ensimmäinen pitsi on tässä valmiina odottamassa viimeistelyä.

Kyllä se niin on, että höyrytys tekee neuleelle ihmeitä. Nyt kun pitsi on valmis, olen tyytyväinen, että tein sen. Virkkausta viisi kertaa peiton ympäri, eikä aikaakaan mennyt ihan kamalasti :)

Koristeita

Minussa asuva pieni sisäinen somistaja heräsi. Alkuperäisistä neuleista on vielä käyttämättömänä "pieniä osia", torkkupeittoa pitää koristella :) Valmiita ovat jo röyhelö ja pykäreunat, kauluspala, henskelit ja se purjelentokonepipo.

Potkuhousupukuun kuuluvat tossut ompelin sinisiin paloihin

Potkupukuun liittyvät lapaset löysivät paikkansa puvun housuosan tilkuista

Potkupuvun henskelit päätyivät takista tehtyyn palaan

Muistoksi nappilistasta, kiinnitin kolme nappia pariin sydänpalaan

Ja viimenen on vähän tehty koriste. Karhuvillapaidassa on neljä karhupalaa ja se raita peitossa kaipasi lisää "karhuvärejä" Joten tein helmaresorista pari koristetta, ihan vaan sommittelun vuoksi.

Koristeet lisäsin jo kokoamisvaiheessa. Se 16x16 cm pala oli taas hyvänkokoinen käsitellä, kun näitä ompeli paikoilleen. Jos ryhtyy tekemään tällaista peittoa pitää varautua langanpäättelyn suureen määrään. Laskin juuri, että olen projektissa päätellyt noin 700 langanpäätä. Huh. Onneksi olen tehnyt sitä tasaisesti työn edetessä. 

Torkkupeiton kokoaminen

Vihdoinkin. Pääsen kokoamaan torkkupeittoani. Jännää. Tätä vaihetta on odotettu.

 Jälleen kerran levitin tilkut lattialle. Päädyin pohdinnan jälkeen tähän vinoraitaan, ilmeisesti se on se minun tilkkupeittokuvio.

 Pinosin palat (7 kpl) vaakariveittäin pinoon vasemman reunan pala päälimmäiseksi ja pinon päälle vielä numerolappu. Kaiken päälle lappu: EI SAA KOSKEA. nyt palat nimittäin ovat lopullisessa järjestyksessä, eikä niitä saa sotkea.

 Sitten virkkaamaan, ihan vaan perussilmukoita. Ensin vaakaraidat. Vasemmasta reunasta alkaen ensimmäisen palan oikea reuna ja toisen palan vasen reuna ja virkkaus ensimmäisen palan puolelta ja näin jatketaan kaikki yhdekasän  vaakaraitaa kuntoon. Nyt työ on niin innostavaa, että kotityöt pahasti haittaavat harrastusta :)

 Vaakaraidat yhdistin sitten toisiinsa kolmen "pattereissa". 1. kerros ja 2. kerros ja virkkaus toisen kerroksen puolelta ja 3. kerros virkkaus kolmannen kerroksen puolelta. Lopuksi kolmen kerroksen palat vielä yhteen ja peitto on aika valmis. Silmukat muodostavat kauniin kuvion peitteen pintaan - ainakin minun mielestä. Tämä varmasti nopeampikin tapa kuin, että ompelisi palat toisiinsa. Onneksi rakkaalla puolisolla on kärsivällisyyttä näiden minun käsitöiden kanssa, tätä peittoa on nyt vähän jokapuolella asuntoa.

Valoisat kevätillat :), talven pimeydessä tällä tummansinisellä langalla virkkaaminen olisi tosi kurjaa. Nyt olen vastatusten käsityön filosofisen ongelman kanssa: Tekee mieli tehdä työtä nopeasti, että näkee millainen on lopputulos, toisaalta nauttii työn tekemisestä niin, että haluaisi hidastella, jotta saisi nauttia pitkään. :D

Häröilyongelma ja sen ratkaisu

Tätä ongelmanratkaisua ei varmaan pitäisi julkisesti kirjoittaa, niin omaperäinen tämä ratkaisu on. Teen tätä omaksi ilokseni, eikä mikään käsityöopettaja ole olantakana sanomassa: Ei noin voi tehdä -  :) Ongelmahan on se, että näitä tilkkuja pitää vähän ryhdistää.

Pyysin rakasta puolisoani tekemään kaksi mittapalaa vanerista. Toinen on 16x16 cm, se tilkun koko. Toinen on 3x17cm, valmiin tikun yksi ulkosivu. Näillä on helppo mittata, että teen paloista samankokoisia.

Aloitin palan kulmasta ja tein solmun, pujotin langan pylvässilmukkakerroksen läpi seuraavaan kulmaan. Kiristin langan niin, että sivu on 16 / 17 cm kokoinen ja tein taas kulmaan solmun ja sitten käsittelin kakki sivut samanlaisesti. Tuolla neliön muotoisella oli hyvä mitata kokonaisuus. Tämän tein kaikille paloille.

Seuraavaksi höyrytin palat ja samalla muotoilin ja mittailin ne vielä oikeaan kokoon. Villahan on siitä ihana raaka-aine, että höyryttämällä se mukavasti muotoutuu. Innostus vaan kasvaa, näistähän tulee ihan kelvollisia paloja :)

Vasemmalla on käsittelemätön pala. Keskellä pala, johon on pujotettu reunalanka. Oikealla pala, joka on jo ollut höyrytyksessä. Aikamoiset erot. (Hyvä minä :)

Valmiit palat sotilaallisessa järjestyksessä odottamassa torkkupeiton kokoamista. Nyt oikeasti uskon, että tästä tulee se mitä visioin. :D

Sommittelua

Kaikki palat vihdoin koossa. Levitin ne taas lattialle ja sitten vain miettimään, millainen peitosta tulisi. Olen siis visioinut vain suuret linjat, en yksityiskohtia.

Versio 1. Aika sekava.

 Versio 2. Vähän parempi.

Versio 3. Jotain tällaista se voisi olla. 

Pitäisikö pitää yleisöäänestys? On muuten aikamoinen homma siirrellä noita paloja :) Mutta, mutta, palojen erikokoisuus ja reunojen kupruilu tulee nyt todella räikeästi esiin. Asialle on tehtävä jotain, ennen kuin etenen. Taas ongelma.