sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

7. Rakas Tilkkupeitto, valmistuu

Ompelutyö tuli valmiiksi. On aika siivota koti, kevätaurinko toi esiin valtaisan määrän pölyä ja langanpätkiä. Ihastelen valmista työtä, levitin sen sohvalle ja käyn katselemassa.

 Vielä työn viimeinen vaihe, yhdistää Rakas Tilkkupeitto 58:lla nappilla alkuperäiseen torkkupeittoon
 Jotenkin pitkitin nappien ompelua, keksin kaikkea pientä, en halunnut, että työ valmistuu.
 Aloin nähdä unia Rakkaasta Puolisostani.

Nyt työ on valmis, ja surutyöni on päässyt kunnolla alkuun. Kiitos kommenteista ja lämpimistä ajatuksista, ne auttavat jaksamaan ja jatkamaan. Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: " Uskon, että vaikka surutyö tuleekin tehdyksi, jokin osa kaipuusta ei koskaan katoa. Se muuttuu vähitellen osaksi omaa persoonaa. Sen sisältämä lohduttomuus kuitenkin lientyy ja ikävöintiin liittyvät kiitollisuus ja lämpö pääsevät paremmin esiin. Ehkä ihminen on alkuaan kaipaava eläin. "

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

6. Rakas Tilkkupeitto, nappilistoja

Peitto alkaa olla valmis. Miten se kiinnitetään siihen torkkupeittoon?
No, miesten paidoissa on aina hienot nappilistat. Päätin hyödyntää ne.
Kummallisen värinen kuva? Työni sininen hetki? Kaipaus menneeseen?
Yleensä isoissa käsityöprojekteissa tulee kohta, kun ei jaksaisi ja tässä työssä se hetki oli tämä. Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: " Kaipaus tulee sinne, missä sille on tilaa ja aikaa. Yleensä ne ovat yksinäisiä hetkiä, jolloin sureva on kääntynyt sisäänpäin kuljeskellen muistojensa ja mielikuviensa parissa. - Ehkä kaipuu on juuri se osa surua, missä kaikkein selvimmin on läsnä kaksi hyvin erilaista puolta: ääretön murhe mutta samalla myös syvä ja onnellinen tietoisuus siitä, minkä lahjan on joskus elämältä saanut ja todeksi elänyt.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

5. Rakas Tilkkupeitto, palat yhteen

Tilkut ovat valmiina. Mittausta, mittausta, onko vuori sopivan kokoinen? Sopivatko kaikki palat keskenään yhteen? Ovatko kaikki tärkeät muistot mukana?
 Kokoan peiton hyväksi koetulla tavalla, ensin teen vaakarivit.
Ja sitten yhdistän ne  vaakarit. Joka välissä pitää ottaa silitysrauta esiin ja avata saumat.
 Tilkkupeitto alkaa olla valmis.
Aina välillä jokin tilkku palauttaa mieleen muistoja, juhannusilta, teatterissa käynti, leppoisa arki kotona... onneksi ei ole kiirettä.
Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: "Ei siis ole ihme, että surusta syntyy niin todellisia, rikkaita ja koskettavia tarinoita.  - Kaikki se, mikä joskus on ollut totta, on elävänä läsnä surussasi tänäänkin."

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

4. Rakas Tilkkupeitto, tilkkuja, tilkkuja

Lopulta kaikki tilkut tuli leikattua, ja saahan niitä vielä muutettua. Ensin tosiaan ajattelin, että yksi tilkku koostuu kolmesta palasta. Toisin kävi. Koska mukaan tulevia paitoja oli niin paljon ja minun perusteellinen sommittelusilmä vaati rytmitystä, osaan tilkuista tuli viisi palaa.

Kun tilkut oli leikattu, jätin työn hautumaan viikoksi. Sitten tuli sellainen olo, että valkoisesta juhlapaidasta pitää saada tilkkuja mukaan... kaikki juhlahetket ovat siten tallella.
Saumuri esiin ja tilkkujen kokoaminen voi alkaa. Jokaisella tilkulla on oma "osoite" tilkun vasemmassa yläkulmassa.
Ja sitten tillkuja ja langanpätkiä oli jokapuolella taloa,
Ompelin tilkkuja koko sunnuntaipäivän innostuneesti. Illalla nousi kyyneleet silmiin, niin olin ajatuksissani elänyt mennyttä aikaa, että kaipaus iski kovaa.... tämä työ on käynnistänyt mielessäni melkoisen prosessin.