Nyt eletty lyhyt, mutta kuuma, hellejakso sai minut ajattelemaan pitsiä, valkoista, vilpoista, romanttista pitsivaatetta. - Mistä tulikin idea kirjoittaa vanhoista pitseistä. Molemmat mummuni olivat käsityöihmisiä. Heillä oli aina jokin käsityö tekeillä, kudin tai virkkaus, jos ei muuta niin pitsiä.
Äitini äiti Hilja Amanda (1900-1980) on virkannut nämä päälyslakanan pitsit. Perin ne aikoinaan, kun olivat muille tarpeettomia, eihän nykyään enää ole päälyslakanoita, termi on ajalta ennen pussilakanaa.
Ei pitseillä minullakaan ole ollut erityistä käyttöä, aina joskus otan ne esille, ihailen ja mietin työmäärää, joka näihin on tarvittu.
Isäni äiti Anna Karin (1906-1981) virkkasi paljon; useita päiväpeitteitä, verhoja ja kaikkea mahdollista. Tässä pieni näyte. 70-luvulla tehtiin froteepyyheliinojen päihin koristeeksi puuvillalangasta koristeet. Pyyheliinani on loppuun kulunut, pitsit ratkoin irti, toistaiseksi niille ei ole löytynyt mitään uusiokäyttöä.
Hellehatun koristeeksi olen joskus sitonut yhden Hilja -mummun pitseistä! Pieni naisellinen turhamaisuus on aina hyväksi sielulle 😉
Jostain syystä, minua ei pitsin virkkaaminen ole vielä sytyttänyt. Jos katselee Instan kuvavirtaa, niin kaikenlaiset virkkaustyöt ovat kovin muodikkaita. Ehkä joskus, aika näyttää.
Tekstit
