Sokkeli kuntoon ja muita muiden töitä

Vuosi 2018 on ollut niin kummallisen täyteinen, että käsitöiden tekemiseen ei ole riittänyt aikaa eikä ajatuksia. Niinpä vuoden viimeiseksi postaukseksi kirjoitan muiden tekemistä töistä.

Talon maalaus
Kesällä 'valvoin' yhden talon maalausurakan etenemistä. Maalaaminen on (kun joku on tehnyt pohjatyöt) niin kivaa, että melkein pyysin päästä mukaan hommiin. Maltoin pysyä roolissani.

Lopputatulos on sangen hyvä!


Aita huvivuoksi
Kesällä toteutin monivuotisen suuunnitelman ja hävitin pihasta valkoisen puuaidan ja hankin sen tilalle rauta-aidan, juuri niin kuin joskus suunniteltiin. Aita on hieno ja uniikkina käsityönä pihaamme tehty. Työn teki Terrame Oy, porilainen firma.

Aita kesällä ja talvella.

 Niin aidallahan ei ole muuta tehtävää, kuin koristaa pihaa!

Olen aiemmin hankkinut samasta Terrame Oy:stä ovikatoksen.

Sokkeli kuntoon, viimeisenä tärkein
Talon sokkeli on ollut murheengryyni, jotenkin se on rapautunut ihan suttuisen  näköiseksi. Talon pysytyssäpysymisen kannalta asialla ei ole merkitystä, mutta kun talossa asuu tällainen visuaalisesti orientoitunut henkilö, niin asialla on merkitystä elämän laadun kannalta :)

Tämän projektin toteutti Satakunnan Remontti & Talonmiespalvelut - jälleen porilainen yritys!

 Sokkeli ennen töiden aloitusta

Sokkeli vaiheessa. Ensin poistettiin vanhat maalit ja muut, pinnalle levitettiin uusi pinnoite. Minun tärkeä tehtäväni oli seurata pinnoitteen kuivumista :D

Sokkeli valmis. Lopuksi sokkeli sai maalin ja samalla uuden värin.

Täytyy myöntää, että asiansa osaavien ihmisten työn tekemistä on ilo seurata. Kaikki sujui hyvin ja ajallaan. Olen oppinut, että ainakin Porista löytyy yrityksiä ja tekijöitä, ihan vaikka lampunvaihtoon.

Ruusujen aika

Välillä Vanhoja käsitöitä. Lapsuudenkotini seinällä on aina ollut kaunis ruusuryijy, tässä sen tarina.

Ryijy on tehty isäni isoäidille, se on kudottu  vuonna 1875 - Irene Eliaksen tytär Katila sai sen  viisivuotissyntymäpäivälahjaksi. Kirjaimet IETK tukevat hänen nimestään, Irene Eliaksen tytär Katila. Katila on talon nimi, viisivuotiaan sukunimi oli Hakula,  hän on syntynyt  31.3.1870 Kiukaisissa ja meni naimisiin Josef Tobianpoika Jaakkola, Yrjölän kanssa ja asunut Eurajoen Sydänmaassa.

Ryijy on teettetty - en siis ole perinyt ryijyntekogeeniä  Silloin ryijyt olivat arvokkaita ja taloissa saatettiin teettää kaikille lapsille ryijy, jonka he sitten veivät aikanaan omaan kotiinsa.

Ryijy on villalankaa. Koska ryijy on niin vanha on lanka kotitekoista, käsin karstattu, kehrätty ja värjätty luonnon väreillä. Värit ovat säilyneet upeasti 143 vuotta. 

Yrjölässä oli päätetty, että ryijy annetaan ensimmäiselle lapsenlapselle, joka menee naimisiin. Ryijy oli pitkään mummulassani Onerva tätini huoneessa. Ryijy virttyi ajanoloon, mutta Onerva on kerran leikannut nukasta noin  ½cm pois, näin ryijyn värit kirkastuivat uudelleen. Onerva joutui kuitenkin luopumaan ryijystä, kun isäni ja äitini menivät naimisiin, isäni oli ensimmäinen lapsenlapsi joka meni naimisiin. Vielä on päättämättä miten ryijy periytyy seuraaville sukupolville? Ehkä laitamme facessa sukuryhmässä  kysyelyn, kuka on kiinnostunut??

Lisää ruusuja. Kuluva kesä on ollut lämmin, todella lämmin ja kukat ovat kukkineet normaalia aikaisemmin ja nopeammin. Piha on ruusuja tulvillaan.

 Neilikkaruusu, joka kukkii monisävyisin kukin, samassa kukassa voi olla kolmeakin punaista sävyä.

 Viehättävä maanpeittoruusu: Aspirin rose

Keltainen Avec Amor - ruusuntuoksu huumaa illan hämärtyessä ja taustalla suosikkini: Rosa: Rhapsody in Blue

Ja vielä yksi ruusujuttu, Porin Jazzeilla oli tänä kesänä Nick Cave - en ollut kuuntelemassa - mutta siitä asti on päässäni soinut  Nick Cave & The Bad Seeds/Kylie Minogue - Where The Wild Roses Grow

Sukkia, sukkia, lisää sukkia

Villasukat ovat kyllä oikein sellainen käsitöiden hengähdystauko - jos ei ole mitään erityistä työnalla, aina voi kutoa sukat. Ja niin on toimittu :)

 Sain "perintönä" lankoja ja tämä lanka oli kerällä todella kummallisen värinen. Päätin kuitenkin tehdä siitä sukkia, ajatuksella, eipä sillä väliä ole millaiset sukat saappaissa pyörii, kunhan ovat ehjät ja lämpimät.

Yllätyksekseni niistä tulikin ihan kelvollisia, jos vielä tuo lila olisi ollut tummansininen, olisin lopputulokseen täysin tyytyväinen, mutta menköön näin. Kaksi paria olen antanut lahjoina eteenpäin ja yhdet sujahtivat omiin saappaisiin. Ihanaa, kaikki 4 kerää on käytetty.

Koska olin rohkaistunut ottamaan "oudon" väristä lankaa käsittelyyn, jatkoin valitulla linjalla. Otin tuon kaamean pätkävärjätyn pinkki - oranssi - keltainen - ruskea - limevihreä - turkoosi - langan ja aloin etsimään sille paria. Varastosta löytynyt kirkkaanpunainen iloisesti raikasti tuota pätkävärjättyä (-jota jäi vielä aivan liikaa!) Onneksi lähipiirissä on punaisen ja raikkaiden värien ystävä. Sukat on toimitettu perille.

Värikylläisyytta on ollut jo jopa minule liikaa, nyt jotain rauhallisempaa. Yksiväriset sukat! No, en tietenkään voi kutuoa vain sukkaa, joten tein näihin tällaiset hienot varret, Ullan mallin / ohjeen mukaan. (Olen siis saanut Ullalta tummansiniset sukat lahjaksi, aivan ihana juttu -ne ovat vain juhlakäytössä)

Itselle muistiin helpon mallin ohje: Luo kahdeksalla (8) jaollinen määrä silmukoita esim. 56
Kudo 10 krs 1o, 1n . Aloita kuvioneule:
#1 krs=1o,7n  2krs=3o,5n  3krs=5o,3n  4krs=7o1n
# 2 krs oikein
# 1krs=1n,7o  2krs=3n,5o  3krs=5n,3o  4krs=7n1o
#2krs nurin
jne. niin pitkään, että varsi on sopivan pituinen
jatka 10 krs 1o,1n ja kudo kantapää ja jalkaterä.

Sinisukkia kutoessani tajusin, että minulla ei ole villasukkia, yhdet jalassa, toiset pesussa ja kolmannet parsittavana... on aika tylsä pestä yhtä sukkaparia kerrallaan. Tilanne pitää korjata.

Lankojen lopuista tein nämä, mielestäni tyylikkäät sini-harmaat sukat. Jotka otin unisukiksi - eivät kulu niin nopsaan - ratkaisu ei paranna yhtään sukkatilannettani.

Lankojen loppuja edelleen, ihan käyttösukkia, samanlaiset erilaiset. Kaikki kolme langanloppua tuli käytettyä - vaseman jalan sukkaa jouduin "säveltämään", että sain langan riittämään. Samalla päättyi hyvinpalvelleiden lentosukkien  (2.7.2017 postaus) tarina, lopetan parsimisen ja pistän ne roskiin.

Olipa kiva kutoa itselle sukkia :), nyt käytössäni on 7 paria sukkia ja yhdet juhlasukat. Mikä parasta, näihin kului niin paljon lankaa, että sukkalankalaatikon kansi menee ihan hyvin kiinni!

Suksien huoltoa - vapaa tyyli

Ihmettelin, kummallinen talvi, kun en ole tehnyt mitään käsitöitä!

Tarkemmin ajateltuani totesin, että olenhan minä tehnyt ja itseasiassa vallannut kokonaan uuden alan: Olen opetellut huoltamaan sukseni. - Olosuhteiden pakosta. - Hiihdän vain vapaalla tyylillä, joten tarvitsen vain luistoa ja pito-ongelmia ei ole. Tämä helpotti urakkaani huomattavasti. 

Miten alkuun. Kyselin muilta hiihtäjiltä neuvoja ja ohjeita, googlailin ohjeita ja neuvoja, sitten vasta menin urheiluliikkeeseen ostoksille. Tämä oli oikea marssijärjestys, ihan kaikessa myyjä ei minua jymäyttänyt :) Tässä pikaopastus suksien voitelun ihmeelliseen maailmaan.

Ensimmäiseksi ostin tämän satsin: Vauhti ihmeaineita.

Ekana tarvittiin Vauhti Grip Remover - liuos (lila purkki), sillä puhdistettiin vanhat voiteet pois suksien pohjasta. Siitä vaan, liuosta pohjaan ja niinkuin mikä tahansa siivous ja  rätillä pois vanhat tatinat.

Kun suksien pohjat olivat kuivuneet 1-2 h levitin  fluorattua pohjavoidetta Vauhti Quick Base (oranssi purkki) tasaisesti suksien pohjaan - ja taas sukset sai kuivua seuraavaan päivään, mutta ehkä 1-2h riittäisi. Ennen luistovoidetta pohjat pyyhkäistiin rievulla, ylimääräiset pois. Ja sitten tuli varsinainen luistovoide.Vauhti LF Mid (pinkki pullo). Se töpöteltiin ja levitettiin ohuesti pohjiin. Purkin kyljessä on ohje ja ainetta ei saa syödä! Ja vielä kerran sukset saivat kuivua, kevyt pyyhkäisy rievulla ja lopullinen viimeistely harjalla. Ja eikun ladulle.

Tammikuu oli aika huono hiitokelikuu Porissa. Katinkurussa (Isossamäessä) oli kuitenkin latua ensin ihan 1,6 km  lenkki ja sitten 3,6 km ja lopulta maaliskuussa jo 5km.

Porin lumitilanteen vuoksi kävin Jämilläkin hiihtämässä pitkän lenkin 30km.

Menin myyjän lankaan, hän kun arvioi, että minulle riittäisi tällainen LF Mid (pinnki pullo) "amatöörien" luistovoide.  Kerran jopa yksi pertsan hiihtäjä ohittaessaan minut sanoi: "Sun sukset luistaa aika huonosti." Ilmeisesti jotain pitää tehdä. Konsultoin taas alussa mainittuja tahoja ja hankin tämän sikakalliin voiteen UF LDR (Ultra Fluorcarbon  Long Distance Race) Otin myös paremmat sukset käyttöön (kevyet Madshusit). Johan alkoi luistaa. Ja valloitin Vuokatin, toisena päivänä tein oman ennätyksen 50km yhdessä päivässä. Yes.

Vuokatissa oli kaunis helmikuinen keli, puhdasta valkeaa lunta. Yksi tärkeä oppi oli, että suksien pohjat harjataan nailonharjalla aika ajoin. Se on hämmentävää, kun mitään konkreettista ei näy, pitää vain uskoa. Niinpä sanonkin aina harjauksen lopuksi simsalabim - tuntuu kuin taikoja tekisi. Mutta sukset rupes luistamaan

Tätä kirjoittaessa olen hiihtänyt  430 km - tavoitteena on minulle huikeat 500km. Saapas nähdä loppuuko täällä Porissa talvi kesken. 

Edit. 21.3. Nyt on hiihdetty 472 km. Tiukalle menee, latu on jo kovin roskainen. Kohteliaisuuksia ladulla: Vapaan tyylin hiihtäjä sai minut kiinni alamäessä ja ohimennessään sanoi: "Painovoima auttaa."

Edit. 26.3. "Hullu hiihtäjä" sai tänään täyteen 500km :) 

Edit 30.3. Vautsi, mikä hiihtokeli Preiviikin lahdella Pitkäperjantaina. Kevät on tulosssa, kumpiaisetkin (Cumulus pilvet) ovat heränneet. 

Edit. 3.4. Tänään taisi olla talven viimeinen hiihtolenkki aurinkoisella Preiviikin lahdella. Upea kauden lopetus, napakassa myötätuulessa, hyvällä hankikannolla sukset luisti "ihan itsestään". Kilsoja kertyi kokonaisuudessaan noin 550 - Hyvä Minä!

Vielä pitäisi selvittää pitääkö suksille tehdä vielä jotain, ennen kuin nostan ne varaston orsille odottamaan ensitalvea. Kiitos kaikille, jotka ovat opastaneet minua suksien huoltamisessa!