Mustaherukka eli mustaviinimarja

Elokuu on minulle keräilytalouden aikaa. Mustaherukoita tuli paljon. Komeita, isoja ja makeita. Vihdoin olen saanut kaikki poimittua ja säilöttyä.

Paras A-luokka.
Isot marjat siirrän erikseen ja pakastan - otan niitä pienen satsin kerrallaan sulamaan ja napostelen - talven terveellistä karkkia, heh.

Samassa lajittelussa perkaan ja plokkaan loput B-luokan marjoiksi. Monitoimikoneella ajan B-marjat pehmeäksi soseeksi. Suurimman osan sain pakastettua yhden desin rasioihin, mutta satoa tuli niin runsaasti, että piti ottaa isommatkin purkit jo käyttöön. Talven iltapalaherkkuni on seuraava: pari desiä mustikoita, pari ruokalusikallista mustaviinimarjasosetta, vajaa desi maustamatonta jugurttia, noin ruokalusikallinen vanilijasokeria ja loraus mustaviinimarjamehua, nam.

Lopuista marjoista keitän mehua, ja yllätys, mehuun laitan aika paljon sokeria. Mikään ei ole sen parempaa kuin kuuma, makea mustaviinimarjamehu talvisen hiihtolenkin jälkeen - odotakin jo tätä talvista nautintoa. 

Länsipäädyn savimaalla kasvanut herukka, juomana lempeä, makeahko, tuhtia marjaisuutta. Kaunis, tumma, kutsuva väri, mehu sopii sellaisenaan juotavaksi.

Tarkkaavainen lukija onkin jo huomannut, minun säilöntäni ei sisällä kauniita etikettejä eikä koristerusetteja. Maalarinteipin pala, permanent tussilla, mahdollisimman lyhyesti, mitä purkissa on. Vuosiluku on tärkeä. Ohessa Googlen tietoa mustaherukasta. Mustaherukoissa on mm C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa!

Enää puolukoiden poiminta, syksyisestä mäntymetsästä, kuulaana syyspäivänä ja niin keräilytalouden aika vuodelta 2019 on ohi!