Kirjoneule partiolaiselle - Kajo-finnjamboree 2022

 Oho, enpäs ole hetkeen kirjoitellut ja pakko myöntää, en ole myöskään ihmeellisiä käsitöitä tehnyt, sukkia vaan. - Niistä joskus myöhemmin.

Joulun jälkeen sain mukavan kysymyksen, kutoisinko Kajo - kirjoneulepaidan nuorelle miehelle? Vastasin heti myöntävästi, olen aina pitänyt kirjoneuleista. Nyt kun nuo norjalaispaidat ovat kovin muodikkaita, olen ihan pohtinut, että pitäsikö kutoa itselle? Koska tiedän, että en käyttäisi, niin se on jäänyt tekemättä.

Kirjoneule vauhdikkaalle partiolaiselle!

Ohje oli sellainen kimppakudontajuttu, pala ohjetta ilmeistyi netiiin viikoittain ja yhdessä edetään. Ei mennyt ihan noin kohdallani, toiset olivat jo tehneet kaarokkeen valmiiksi, kun vasta aloittelin. Langat ja valmiit värit sain työn tilaajalta, Novitan WOOLLY WOOD tencel lankaa. Pehmeää ja mukavaa kutoa. 

Ohje oli hyvä, kuva & ruutukaavio nettisivulla, niistä piirtelin itselle paperille tarkennetun ohjeen, minun kun pitää aina tehdä merkinöjä ohjeeseen.

Aluksi kaarroketta oli kiva tehdä, työ eteni joutuisasti ja kuviot valmistuivat. 

Lopulta vastaan tuli työläsvaihe 1h /kerros , huh :), en uskaltanut laskea käytettyjä tunteja.

Vihreä lanka melkein riitti, onneksi löytyi vielä samaa väriä lisää. 

Sain nurjan puolen näyttämään kelvolliselta, työssä oli paljon pitkiä langanjuoksuja, kieputtelin lankoja niin ettei jää liikaa löysiä lenkkejä.

Tuotemerkki valmiiseen työhön, tämän merkin vaatteita ei voi ostaa, niitä saa vain lahjaksi.

Minne paita ja käyttäjänsä sitten lopulta menee?

"Kajo on Suomen Partiolaisten järjestämä kahdeksas suurleiri eli finnjamboree, joka kerää tuhansia partiolaisia Evon metsiin niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Poikkeuksellisten partiokesien jälkeen on aivan mahtavaa päästä taas keskelle leirielämää, partioystäviä ja unohtumattomia yhteisiä elämyksiä. Kajon telttakaupunki kohoaa Evon leirialueelle lähelle Hämeenlinnaa 15.–23.7.2022. "  Teksti on suora lainaus osoitteesta https://kajo2022.fi ja sivustolla on mielenkiintoisia lisätietoja.

Oli hienoa olla pienen pieneltä osalta mukana tässä valmistelussa. Toivottavasti Kajo-finnjamboree leiristä tulee onnistunut ja säät suosivat reippaita partiolaisia.  

Kiitos 'työn tilaajalle'  ja parhaan kiitoksen sain, kun lapsenlapsi hymyili iloisesti sovitellessaan paitaa.

The Lahja - Fun Cup XL RC-lennokki

 Miten tässä näin kävi?

En ole koko kummallisena koronavuotena tehnyt ihmeemmin käsitöitä. Pohtiessani, minne aika katoaa, tajusin, että uusin "harrastukseni" vie käsitöille kuuluvan ajan. Isovanhemmilla on etuoikeuksia.

Loppukesällä kävin Piikajärvellä katsomassa kun lapsenlapsi aloitteli lennokinlennätystä. Hän osoittautui taitavaksi ja innostuneeksi. Syksyllä harratus siirtyi Porin Ilmailukerhon lennokkikämpälle ja minulla oli aikaa olla siellä seurana. Lennokkikerholla on kirjoittamaton sääntö, että alle 14 vuotiaat tulevat aikuisen kanssa. Ohjaajat kyllä auttavat tekemisessä, mutta on turvallisempaa, että puukkojen yms. työkalujen kanssa toimittaessa on oma aikuinen vahtimassa.

Lennättämisen opettelu alkaa simulaattorilentämisellä ja tietysti, mitä enemmän simulaatorilla harjoiteelee aina helpompaa on, kun tartuu ohjaimeen ja aloittaa oikean lennätyksen. Pienet kerholaiset saavat  lainaksi kotiin läppärin ja ohjaimen, joten alkuun pääsee helposti.

Syksyn aikana valmistui ensimmäinen kone ja samoihin aikoihin alkoivat sisälennätysvuorot Porin Karhuhallissa, yövuoro: lauantai-ilta 20.30 - 22.30! mutta enpä olisi uskonut, että lennättämistä katsellessa aika kuluu niin nopeasti. Laatuaikaa lauantai-iltaan ;)

Karhuhalli on loistopaikka lennättää pieniä RC -lennokeita ja ultrakevyitä lennokkeja. Pieni aktiivinen harrastajaporukka on kahdessa paikassa, toisessa päässä hallia lentävät ultrakevyet ja toisessa RC-lennokit. Paras mahdollinen paikka sisällä, tyynessä harjoitella lennättämistä ja kokeneille, ihan vaan huvin vuoksi lennätellä.

Koska lennokit harrastuksena ovat pienen porukan laji, parikymmnetä ihmistä, oli todella kurjaa kun Karhuhalli taas suljettiin koronan vuoksi kaikilta. Monta lennätysvuoroa jäi käyttämättä ja samasta syystä päättyivät rakennusillat lennokkikämpällä. No, valoisin mielein kohti tulevaa. 

RC-lennokki on radio-ohjattava kone, RC-lennokki voi olla liidokki, sähkö- tai polttomoottoria voimalähteenä käyttävä kiinteäsiipinen lennokki tai helikopteri, tai jopa oikeaa suihkuturbiinia käyttävä hyvin monimutkainen jettilennokki. Harrastuksessa on etenemisen mahdollisuuksia. Lisää aiheesta Suomen Ilmailuliiton sivuilta.

The Lahja - Fun Cup XL RC -lennokki, miten tähän sitten päädyttiin? Syksyn mittaan kävi yhä enemmän selväksi, että lapsenlapsen harrastus jatkuu kesällä - ymmärsin, että tarvitaan isompi kone ulkokäyttöön. Mitä jos kerrankin antaisin kunnon joululahjan? Konsultoin ohjaajia ja sain apuja koneen hankinnassa ja niinpä hyvissä ajoin ennen joulua minulla oli täällä iso laatikko, jossa kone on. 

Yx kumma juttu, alunperin oli tarkoitus hankkia kone rakennussarjana ja sitten koota kone kevään aikana kerholla. Ylläri, lähes valmiiksi koottu kone oli noin 100€ edullisempi kuin koottava sarja??? Mutta on tässäkin vielä tekemistä ja viimeisteltävää. Ohjaimen käyttöä pitää harjoitella säätämään oikeat asetukset, koneen trimmaminen on oikeastaan osa lennättämisen riemua.

Lahja oli loppuunasti yllätys ja aukaisimme sen täällä, se oli kyllä jännittävä hetki molemmille :) hurjaa sydänten tykytystä kun tajusimme kuinka iso ja komea kone on. Huikaisevaa ensilentoa odotetaan kädet innosta täristen. Waude!

Koneen tyyppi on: Multiplex RR Fun Cub XL (RR = Ready to run, valmis lennätettäväksi) RR versiossa on mukana ja asennettuna moottori, nopeudensäädin, kuusi servoa ja potkuri. 

Se on iso kone, siipien kärkiväli on 1700mm, rungon pituus 1200mm ja paino 2850g. Tässä vielä  Fun Cub XL RCGroups Review Flight Video

Kesää ja lennokkileirejä odotellessa, kunpa pian pääsisi näkemään kun kone lentää!

PS: Pitää myöntää, olen katsellut itselleni sellaista pientä leludronea, jossa valot vilkkuu ja se pyörii kuin pieni sähinkäinen 😊

* Kaikille onnea ja terveyttä vuodelle 2021!✨

Pionit

Ensimmäiset pionit tulivat pihaani joskus, vähän velvollisuudentunnosta, kuuluuhan nyt puutarhassa pari Pionia olla. Pihassa on "multakasakukkapenkki" aurinkoisella paikalla. Jossain vaiheessa tajusin, että paikka on täydellinen pionien kasvatukseen: kuivahko, vähäravinteinen nyppylä ja vielä auringon paistetta yli kuusi tuntia päivässä. - Ihmekös tuo, että velvollisuuspionit viihtyivät.

Ensimmäisenä tuli tämä varmaan yleisin pioni: Sarah Bernhard.

Seuraavana kesänä istutin Shirley Temple - nimisen pionin - lukija varmaan arvaa, mitä aurinkoista, kevyttä ja hymyilevää ajattelin.

Parin vuoden päästä kaipasin vielä tuoksua ja istutin Festiva Maximan - upea tuoksu, mutta laiska kukkimaan, saataa jäädä väliin parikin vuotta. Valkoinen kerrottu kukka, missä viehkeät viinin punaiset viirut.

Sitten aika sai kulua, pionit kukkivat toisina kesinä paljon ja toisinaan ei tullut juurikaan kukkia. Pioni on helppohoitoinen, alkukeväällä leikkaan varovaisesti edellisen kesän kuivat varret ja kukinnan jälkeen poistan siemenkodat. Multakasakukkapenkki oli hankala muille perennoille, liian kuivaa, liian kuumaa. Kesällä 2017 tajusin, että paikkahan on kuin luotu pioneille ja sitten homma lähti lapasesta.

Ensimmäisenä innostuin Kuolan pionista - se tuli bussilla Taivasalon Pionien kodista. Ostaessani  sen, jotenkin kuvittelin, että se olisi tillipioni, ei vaan ollut - sattuuhan sitä :) Tillipionia ei tosin ole vieläkään pihassani.

Honey Gold jatkoi istutusten sarjaa - Toejoen Taimialan taimi. Kuvassa vasta avautumassa koko komeuteen, hyvän miedon tuoksuinen.

Punainen Paul M. Wild tuli taloon heti perään, Taimi Moisiosta, pioni ponien joukossa, ei herätä suuria intohimoja.

Kaverinaan Catherine Fontin, herkkä vaalea pinkki, Taimi Moisiosta, Ihanan naisellinen, jos kukasta niin voi sanoa.

Puhumattakaan valkoisesta Duche De Nemaystä. sekin Taimi Moison taimia,

ja pioni hankkinat jatkuivat Karl Rosenfield Toejoen Taimiala, taustalla Catherine Fontin.

Ihan kesän viime hetkillä istutin tämän Bowel of Beaty - pionin, jonka kuvan & taimen näin Toejoen Taimialassa. Seitsemän  pionia samana kesänä!

2018 Taimi Moisosta sain vihdoin jo edellisenä kesänä haaveilemani Red Charmin. Se kukki kuluvana kesänä ensimmäistä kertaa, juhannuksen vietin ihailemalla tätä noin 20 cm halkaisijaltaan olevaa hohtavan punaista kukkaa.

Kesällä 2018 istutin myös Diana Parks (kirkas punainen -Pionien Koti), Buckey Belle (tumman punainen Taimi Moisio) ja Primavere (keltainen Taimi Moisio) - nämä vaan eivät ole suostuneet vielä kukkimaan. Ensi kesää odotellessa. Kukkisivatko silloin kaikki neljätoista pioniani?

PS. Postaus vastaa blogin nimestä osaa: käsin ja kiireettä 😂

Apua, käsistäni putkahtelee villasukkia...

En ole varsinaisesti tehnyt mitään erityistä käsityötä, mutta kuusi paria sukkia on just valmiina.
Tarkastellaan asiaa aikajärjestyksessä.
1. Valkoiset pitsisukat tehtyäni, tein heti perään nämä siniset. Yllätys. Lanka loppui vähän kesken, joten reunapitsit jätin pois.

2. Suoraan vaan kerältä suoraa sukkaa, vähän outo Novita-väritys, höh. Tavoite oli kutoa lanka pois. Huomaa kantapäät :)

3. Lisää jämälankoja käyttöön. Nämä ovat Sen Hartiahuivin jämiä. Sukat ovat jo käytössäkin.

4 ja 5 Syksyllä perin kaksi kassillista lankoja. Tässä ekat sukat. Ihme väri minulle, eikä meinannut valmistua, johtuikohan väristä!

6. Joululahjaksi nuorelle miehelle kurkkusalaatin väriset sukat

Ei vauhti päätä huimaa yksi sukka / kuukausi, noin keskimäärin. Jämä- ja perintölankoja on vielä ihan kiitettävästi, sukkaputkahtelu jatkukoon. heh he...

DIY - Joulukranssi

Hyvää Joulunaikaa!

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muistat joulut entiset,
tiedän, että hymyilet.

Aloitin kranssin valmistuksen tietämättäni oikeastaan jo tammikuussa, keräilin punaiset pallot pois joulukuusenkoristelaatikosta, päätin laittaa ne roskiin, asia unohtui.

Lokakuussa karsin villiviinin, kunnolla.

Osasta notkeita varsia kieputtelin kranssin - materiaalia riitti ja ahneus iski. Tein ison kranssin, halkaisia noin 55cm.

Pihassani kasvaa puutavaraa runsaasti, olen syksyn ajan karsinut roheesti yhtä marjakuusta. Samaisesta puusta riitti vielä kranssiinikin oksia.

Marjakuusi on kaunis, tummanvihreä puu, ja kiitettävän hidaskasvuinen, ei sitä usein tarvitse leikata. Myöhemmin tuli mieleen, miten tästä kranssista saadaan jouluinen??

Lopulta muistin varaston kätköissä, roskikseen matkalla olevat joulupallot ja solmin ne koristeeksi. Periaatteessa en ole punaisen ystävä, mutta jouluun punaiset pallot sopivat, piristävät tätä länsirannikon harmaan pimeää aikaa.

Pian onkin vuoden paras päivä 22.12 talvipäivänseisaus, ja ollaan voitonpuolella kohti valoa!

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta ja 

hyvää alkavaa vuotta 2020!

Räsymattoja - ikivanhoja

Tämä aihe on kummitellut koko syyskuun päässäni, vaikka periaateessa en enää haluaisi kirjoittaa satavuotta vanhoja juttuja, kirjoitan tämän silti. Toin matot lapsuudenkodistani. - Olen kasvanut niiden kanssa, jos voi niin sanoa; muistan matot jo mummulan lattialta. Vanhoja ovat, arviolta 130 vuotta, on siinä matolla ikää.

 

Alkujaan ne ovat olleet isomummuni kotona juhlamattoina. 

Tietoa Taitoliiton sivuilta: "Räsymattoihin leikattiin ennen vanhaan kuteeksi kaikki vanhat pellava- ja puuvillavaatteet sekä vuodetekstiilit kuten lakanat. Varhaisimmat räsymatot olivat melko tasaisen ”yksivärisiä”, värikkäitä vaatteita ei juurikaan käytetty ja siten erilaiset lähes yksiväriset kuteet sekoitettiin tasaisesti sekaisin. 

Värikkäitä vaatteita ja siis myös värikkäitä kuteita on ollut saatavilla niukasti, siksi väriä käytettiin usein vain raitakohdissa ja väliin kudottiin pidempi alue tasaväristä pohjaa. Suomalaisia räsykudonnaisia paljon tutkinut Toini-Inkeri Kaukonen on todennut vanhan raidoituksen perustan olevan ”kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa”. Vanhan mittakäsitteen mukaan kudottiin mattoihin kyynärä pohjaa eli yksiväristä osaa, jonka mittana kansannaiset käyttivät kyynärpää-sormenpäät mittaa, se oli noin 45-65 cm kutojasta riippuen. Sitten kortteli raitaa eli vaaksan verran värillisiä raitoja. Vaaksan pituus on noin 15 cm peukalon päästä keskisormenpäähän."  

Koska värillisä kuteita oli vähän saatettiin tehdä villalangasta värillisiä osia ja koska raita on leveämpi kuin vaaksa, olivat nämä hienot juhlamatot. Kuulemani mukaan laitettiin kesäkuussa puhtaalle lattialle juhannussiivouksen jälkeen.

Kuvassa neljä sukupolvea, kuva on otettu 1950 luvun lopussa Pomarkussa. Alla olevan tekstin perusteella on helppo arvata keitä kuvassa on. Vakavaa väkeä, nuorin sentään uskaltaa hymyillä :)

Pesin matot mattolaiturilla syyskuun alun kesäisenä päivänä, ja miettin mattojen matkaa. Kovin satakuntalaisia ovat. Matot on tehty Pomarkussa isoisoäitini Amanda Aurooran (s.1876) kotiin. Sieltä ne  siirtyivät isoäitini Hilja Amandan (s. 1900) luo Vampulaan ja seuraava etappi oli äitini  Ritva Inkeri (s.1932) Eurajoella. Mattoja on siis pesty Pomarkunjoessa, Matkusjoessa, Eurajoessa ja Kokemäenjoessa. Oi, kun matot osaisivat kertoa, mitä ovat nähneet ja kuulleet :)

Mustaherukka eli mustaviinimarja

Elokuu on minulle keräilytalouden aikaa. Mustaherukoita tuli paljon. Komeita, isoja ja makeita. Vihdoin olen saanut kaikki poimittua ja säilöttyä.

Paras A-luokka.
Isot marjat siirrän erikseen ja pakastan - otan niitä pienen satsin kerrallaan sulamaan ja napostelen - talven terveellistä karkkia, heh.

Samassa lajittelussa perkaan ja plokkaan loput B-luokan marjoiksi. Monitoimikoneella ajan B-marjat pehmeäksi soseeksi. Suurimman osan sain pakastettua yhden desin rasioihin, mutta satoa tuli niin runsaasti, että piti ottaa isommatkin purkit jo käyttöön. Talven iltapalaherkkuni on seuraava: pari desiä mustikoita, pari ruokalusikallista mustaviinimarjasosetta, vajaa desi maustamatonta jugurttia, noin ruokalusikallinen vanilijasokeria ja loraus mustaviinimarjamehua, nam.

Lopuista marjoista keitän mehua, ja yllätys, mehuun laitan aika paljon sokeria. Mikään ei ole sen parempaa kuin kuuma, makea mustaviinimarjamehu talvisen hiihtolenkin jälkeen - odotakin jo tätä talvista nautintoa. 

Länsipäädyn savimaalla kasvanut herukka, juomana lempeä, makeahko, tuhtia marjaisuutta. Kaunis, tumma, kutsuva väri, mehu sopii sellaisenaan juotavaksi.

Tarkkaavainen lukija onkin jo huomannut, minun säilöntäni ei sisällä kauniita etikettejä eikä koristerusetteja. Maalarinteipin pala, permanent tussilla, mahdollisimman lyhyesti, mitä purkissa on. Vuosiluku on tärkeä. Ohessa Googlen tietoa mustaherukasta. Mustaherukoissa on mm C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa!

Enää puolukoiden poiminta, syksyisestä mäntymetsästä, kuulaana syyspäivänä ja niin keräilytalouden aika vuodelta 2019 on ohi!

Pitsiä

Nyt eletty lyhyt, mutta kuuma, hellejakso sai minut ajattelemaan pitsiä, valkoista, vilpoista, romanttista pitsivaatetta. - Mistä tulikin idea kirjoittaa vanhoista pitseistä. Molemmat mummuni olivat käsityöihmisiä. Heillä oli aina jokin käsityö tekeillä, kudin tai virkkaus, jos ei muuta niin pitsiä.

Äitini äiti Hilja Amanda (1900-1980) on virkannut nämä päälyslakanan pitsit. Perin ne aikoinaan, kun olivat muille tarpeettomia, eihän nykyään enää ole päälyslakanoita, termi on ajalta ennen pussilakanaa.

Ei pitseillä minullakaan ole ollut erityistä käyttöä, aina joskus otan ne esille, ihailen ja mietin työmäärää, joka näihin on tarvittu.

Isäni äiti  Anna Karin (1906-1981) virkkasi paljon; useita päiväpeitteitä, verhoja  ja kaikkea mahdollista. Tässä pieni näyte. 70-luvulla tehtiin froteepyyheliinojen päihin koristeeksi puuvillalangasta koristeet. Pyyheliinani on loppuun kulunut, pitsit ratkoin irti, toistaiseksi niille ei ole löytynyt mitään uusiokäyttöä.

Hellehatun koristeeksi olen joskus sitonut yhden Hilja -mummun pitseistä! Pieni naisellinen turhamaisuus on aina hyväksi sielulle 😉

Jostain syystä, minua ei pitsin virkkaaminen ole vielä sytyttänyt. Jos katselee Instan kuvavirtaa, niin kaikenlaiset virkkaustyöt ovat kovin muodikkaita. Ehkä joskus, aika näyttää.

Lippalakista lippa

Olen tullut siihen ikään, että on pakko suojata kasvot auringolta - valoekseema? (oma diagnoosi...!)

En oikeastaan ole hatun tai lippalakin käyttäjä, haluan vain varjostaa kasvot. Näin se käy: otetaan yksi lakki 23:n lippiksen kokoelmasta. Leikataan päälaki pois, jätetään 3cm kaitale ja huolitellaan saumurilla.

 Ajattelin tehdä vielä tikkauksen, sitten totesin, ettei se tuolta hiusten alta näy, enkä tehnyt.

Oikeastaan olisi voinut vaan purkaa leikattua saumaa repaleiseksi ja antaa olla niine hyvineen. Kerrankin YIT:n mainoslahjasta on jotain hyötyä! 😄

Lipan suojasta on nyt helppo toivottaa aurinkoista heinäkuuta!