sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Hapsuhuivikauluri

Kutsuin sattumalta ystäväni kyläilemään juuri hänen syntymäpäivänään. Eihän aikuiset näitä synttäreitä kovin juhlista - halusin kuitenkin jotenkin muistaa. Millainen lahja, siinä saisi olla ripaus pitkään kestänyttä ystävyyttä, yhteisiä muistoja ja sen pitää olla sellainen, mitä ei voi ostaa.

Mieleeni tuli langat, jotka ostin 2009, kun kävimme kyläilemässä heidän luonaan. Ystäväni näki ihan valtavasti vaivaa, että Houstonista löytyi lankakauppa. Mitä tehdä langasta, sitä on vain pari vyyhtiä. Päädyin kaulahuiviin ja löysin netin ihmeellisestä maailmasta yhden, jonka kuvan perusteella aloin töihin- kuva joka jo on hävinnyt.

Luo 42 silmukkaa, kudo 2 oikein 2 nurin resoria. Kerros alkaa ja päättyy oikeaan silmukkaan. Neulo pötköä 63cm. Höyrytä VAROVAISESTI. Lisää toiseen päähän hapsut, ompele nappi ja tee sille lenkki.
 Huivi valmistui nopsaan ja pätkävärjatty lanka kuvioitui metkasti,
Lanka on super pehmeää: Misti Alpaca, 100% Bayby Alpaca Hand Dyed
Hapsuhuivikauluri asetuuu kaulaan ja on lämpöinen. Se täytti hyvin ne kaikki "ehdot" joita lahjalle asetin.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Purjelentokoneen kabiininpeite

Joo, luit oikein, minulle aika erikoinen käsityö, tai oikeastaan juuri sitä minua. Ryhtyä nyt työhön, mihin ei ole mitään ohjetta, idea vain. Tulin kysyneeksi juniorilta: Mitäs mieltä olet, jos teksi sellaisen purjelentokoneen kabiininpeitteen, missä on Suomen lippu jotenkin tyyliteltynä? Vähän itsellenikin yllätyksenä hän innostui asiasta.

Huhtikuun alussa sain alkuperäisen tehdasvalmisteisen peitteen malliksi ja mittauksia varten. Piirsin kaavan yks - yhteen (1:1) kaavapaperille ja merkitisin minne ja minkä kokoiset muotolaskokset tulevat. Olin tyytyväinen.

Sitten vain kangasostoksille. -* Pitää nyt kirjoittaa kehumiskirjoitus: Nuikkinen ei petä - sieltä löytyy aina kangas joka tarkoitukseen *-  Ja löytyihän sopivaa valkoista ensteksiä 2,6 metriä ja tummansinistä markiisikangasta 80 cm.
Vasta toukokuun lopulla piirsin lopullisia kaavoja. En sitten millään keksinyt miten muotolaskos avataan ja siirretään kaavaan. Piti kutsua apuun ompelijamestariystävä Ulla ja asia ratkesi: muotolaskos leikataan kaavassa koko kappaleen pituudelta ja sitten levittään kaava oikeaan kokoon. Kiitos Ulla :)

Kaavat tehtyäni leikkasin ensteksistä sellaiset "sinnepäin" palat. Pesin, kuivasin ja silitin ne - yli kaksi ja puolimetrisessä työssä pitää ottaa kankaan kutistuminenkin huomioon ja tein sen tälläkertaa näin.

Sitten olikin oikeastaan helppo tehdä kabiininipeite valmiiksi, leikkaus kaavan mukaisesti ja sitten perusompelua vaan. Kävin Piikajärvellä sovittamassa peitettä purjelentokoneeseen ja pähkäilemässä, miten lipun risti muotoillaan. Suurella raadilla päädyimme tähän ratkaisuun.
Jotain poikkeuksellista, harsin siniset palat ennen ompelukonevaihetta. (en muista koska olisin harsinut jotain...)
ja ihmeellisesti 38 vuotias Singerini pärjäsi paksujen saumojen kanssa- tosin tein siihen perusteellisen huollon ja tarkistin säädöt... 

Valmis kabiininpeite odottamassa lähtöä kohti kisoja - oltiin jo heinäkuun puolivälissä.
Harjoitusviikolta tuli kuvaviesti: Liput kilpailee ;)
 Kabiininpeite pääsi heti käyttöön.Kuvasarja purjelennon MM- kisoista Bocuinai, Liettua. Lennon valmistelua gridissä Suomen joukkueen riveissä.


 Lopulta olen tyytyväinen projektiini, moninen vaiheiden jälkeen kabiininpeite on minusta onnistunut. Oli mukavaa tehdä käsityötä yhdessä juniorin kanssa, suunnittelua ja puhetta.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

7. Rakas Tilkkupeitto, valmistuu

Ompelutyö tuli valmiiksi. On aika siivota koti, kevätaurinko toi esiin valtaisan määrän pölyä ja langanpätkiä. Ihastelen valmista työtä, levitin sen sohvalle ja käyn katselemassa.

 Vielä työn viimeinen vaihe, yhdistää Rakas Tilkkupeitto 58:lla nappilla alkuperäiseen torkkupeittoon
 Jotenkin pitkitin nappien ompelua, keksin kaikkea pientä, en halunnut, että työ valmistuu.
 Aloin nähdä unia Rakkaasta Puolisostani.

Nyt työ on valmis, ja surutyöni on päässyt kunnolla alkuun. Kiitos kommenteista ja lämpimistä ajatuksista, ne auttavat jaksamaan ja jatkamaan. Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: " Uskon, että vaikka surutyö tuleekin tehdyksi, jokin osa kaipuusta ei koskaan katoa. Se muuttuu vähitellen osaksi omaa persoonaa. Sen sisältämä lohduttomuus kuitenkin lientyy ja ikävöintiin liittyvät kiitollisuus ja lämpö pääsevät paremmin esiin. Ehkä ihminen on alkuaan kaipaava eläin. "

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

6. Rakas Tilkkupeitto, nappilistoja

Peitto alkaa olla valmis. Miten se kiinnitetään siihen torkkupeittoon?
No, miesten paidoissa on aina hienot nappilistat. Päätin hyödyntää ne.
Kummallisen värinen kuva? Työni sininen hetki? Kaipaus menneeseen?
Yleensä isoissa käsityöprojekteissa tulee kohta, kun ei jaksaisi ja tässä työssä se hetki oli tämä. Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: " Kaipaus tulee sinne, missä sille on tilaa ja aikaa. Yleensä ne ovat yksinäisiä hetkiä, jolloin sureva on kääntynyt sisäänpäin kuljeskellen muistojensa ja mielikuviensa parissa. - Ehkä kaipuu on juuri se osa surua, missä kaikkein selvimmin on läsnä kaksi hyvin erilaista puolta: ääretön murhe mutta samalla myös syvä ja onnellinen tietoisuus siitä, minkä lahjan on joskus elämältä saanut ja todeksi elänyt.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

5. Rakas Tilkkupeitto, palat yhteen

Tilkut ovat valmiina. Mittausta, mittausta, onko vuori sopivan kokoinen? Sopivatko kaikki palat keskenään yhteen? Ovatko kaikki tärkeät muistot mukana?
 Kokoan peiton hyväksi koetulla tavalla, ensin teen vaakarivit.
Ja sitten yhdistän ne  vaakarit. Joka välissä pitää ottaa silitysrauta esiin ja avata saumat.
 Tilkkupeitto alkaa olla valmis.
Aina välillä jokin tilkku palauttaa mieleen muistoja, juhannusilta, teatterissa käynti, leppoisa arki kotona... onneksi ei ole kiirettä.
Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: "Ei siis ole ihme, että surusta syntyy niin todellisia, rikkaita ja koskettavia tarinoita.  - Kaikki se, mikä joskus on ollut totta, on elävänä läsnä surussasi tänäänkin."

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

4. Rakas Tilkkupeitto, tilkkuja, tilkkuja

Lopulta kaikki tilkut tuli leikattua, ja saahan niitä vielä muutettua. Ensin tosiaan ajattelin, että yksi tilkku koostuu kolmesta palasta. Toisin kävi. Koska mukaan tulevia paitoja oli niin paljon ja minun perusteellinen sommittelusilmä vaati rytmitystä, osaan tilkuista tuli viisi palaa.

Kun tilkut oli leikattu, jätin työn hautumaan viikoksi. Sitten tuli sellainen olo, että valkoisesta juhlapaidasta pitää saada tilkkuja mukaan... kaikki juhlahetket ovat siten tallella.
Saumuri esiin ja tilkkujen kokoaminen voi alkaa. Jokaisella tilkulla on oma "osoite" tilkun vasemmassa yläkulmassa.
Ja sitten tillkuja ja langanpätkiä oli jokapuolella taloa,
Ompelin tilkkuja koko sunnuntaipäivän innostuneesti. Illalla nousi kyyneleet silmiin, niin olin ajatuksissani elänyt mennyttä aikaa, että kaipaus iski kovaa.... tämä työ on käynnistänyt mielessäni melkoisen prosessin. 

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

3. Rakas Tilkkupeitto, sommittelua

Aikani paitoja katseltuani, otin vaan sakset käteen ja aloitin tillkujen leikkaamisen. Vähän hirvitti ja sydämeen sattui.

 Aluksi yritin katsoa, että värit ja kuviot sopivat keskenään yhteen.
Pian kuitenkin tärkeämmäksi tulivat muistot. Mukaan piti saada ainakin kesäpaita, josta tuli mieleen hellepäivä; Rakas Puoliso pyöräili töistä kotiin, nosti paidankaulusta vilvoittellakseen ja totesi: Onpa kuuma. Sitten lähdimmekin Yyteriin uimaan :)
Tai paita, josta muistui patikoinnit Itävällan Alpeilla.  Puhumattakaan niistä paidoista, jotka nostivat näkyviin ystävien kanssa vietetyt mukavat hetket.
Mitähän tästä tulee, kun muistot ohjaavat suunnittelua...
Yksi mukava ihminen sanoi, että tämä on kuin taideterapiaa; vanhasta syntyy jotain uutta ja samalla järjestelee mielessään muistot.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

2. Rakas Tilkkupeitto, suunnittelua

Jotta saa tehtyä tilkkupeiton (ainakin minun) pitää pitkään pähkäillä ja piirrellä, miettiä miten projekti toteutetaan.
 Kaivoin esiin 2013 torkkupeittoprojektin mittapalat ja mittailin valmista peittoa minkä kokoinen vuoresta pitäisi tehdä.
Alkuajatuksena oli tehdä vain simppelisti 17x17 neiliöitä, mutta ei se minulta onnistu, tehdä joku käsityö yksinkertaisesti. Aloin suunnittelemaan peittoa niin, että yksi 17x17 neliö tehdään kolmesta palasta. Lentsikankin kuvaa hahmottelin, mutta se alkoi tuntua liian haastavalta ja luovuin ajatuksesta.

Samalla silmäilin paitoja, mitkä sopisivat samaan tilkkuun. Miten paljon muistoja voikaan liittyä rakkaan puolison kauluspaitoihin.... siihen tämän taustalla olevaan suurenpaan muutokseen löysin avuksi kirjan: Martti Lindqvist Surun tie.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

1. Rakas Tilkkupeitto

Keväällä 2013 valmistui Torkkupeitto 
Aika pian huomasin, että eipä tästä tullutkaan niin mukava kuin piti. Olen vähän allerginen villalle ja hetken torkuttuani aloin kutisemaan, enkä saanut oltua peiton alla. Meni vähän niinkuin nokoset pieleen.

Jossain vaiheessa keksin, että teen rakkaan puolison vanhoista kauluspaidoista vuorikankaan. Aloinkin keräämään vanhoja kuluneita paitoja. Pinoon eksyi myös kankaanpala, jonka toin 1982 Italista - purjelennon EM esikisoista. Esikoinen oli silloin 1,5 vuotias ja ajattelin ommella hänelle kankaasta jotain kaunista - eipä ole tullut tehtyä.
Sitten maailmani romahti kesäkuussa 2015. Yht'äkkiä kaapeissa oli paitoja, joille ei ollut käyttäjää. Nyt ajattelin käynnistää surullisen tilkkutyöprojektin, valitsen paidoista kauneimmat ja teen sen vuorinkankaan. 
 Rakkaan puolison "näköisiä" paitoja