Lentosukat osa 3 Päätösjakso, sarja huipentuu.

Nämä sitten "sitkeät" sukat ovat.
Aiemmin tapahtunutta:
Osa 1. Olen kutonut ne lennolla jenkkeihin vuonna 2009 lue postaus.
Osa 2. Sitten uudistin sukan jalkaterän vuonna 2014 lue postaus.

Osa 3. Päätösjakso
2014 korjatuista sukista pohjat kuluivat nopeasti puhki, useiden parsimisten jälkeen olin jo valmis laittamaan sukat pois. Kunnes päähäni pälkähti ihan hullu idea: kudon niihin uudet pohjat :)
Eikun töhin ja luomaan uutta sukkaa :)

Aloitin kantapäästä ja loin silmukat, seuraavaksi kudoin "uuden pohjan" vähän levensin ja kavensin vanhaa pohjaa mukaillen. Lopuksi ompelin pohjan sukkaan kiinni.... (pöhkö minä :)

Näistä tuli ihmeen mukavat ja pehmeät, melkein huopatossut, niissä kun on nyt kaksinkertainen kudottu pohja. Taidan tehdä näin toistekin.

Purjelentokoneen kabiininpeite

Joo, luit oikein, minulle aika erikoinen käsityö, tai oikeastaan juuri sitä minua. Ryhtyä nyt työhön, mihin ei ole mitään ohjetta, idea vain. Tulin kysyneeksi juniorilta: Mitäs mieltä olet, jos teksi sellaisen purjelentokoneen kabiininpeitteen, missä on Suomen lippu jotenkin tyyliteltynä? Vähän itsellenikin yllätyksenä hän innostui asiasta.

Huhtikuun alussa sain alkuperäisen tehdasvalmisteisen peitteen malliksi ja mittauksia varten. Piirsin kaavan yks - yhteen (1:1) kaavapaperille ja merkitisin minne ja minkä kokoiset muotolaskokset tulevat. Olin tyytyväinen.

Sitten vain kangasostoksille. -* Pitää nyt kirjoittaa kehumiskirjoitus: Nuikkinen ei petä - sieltä löytyy aina kangas joka tarkoitukseen *-  Ja löytyihän sopivaa valkoista ensteksiä 2,6 metriä ja tummansinistä markiisikangasta 80 cm.

Vasta toukokuun lopulla piirsin lopullisia kaavoja. En sitten millään keksinyt miten muotolaskos avataan ja siirretään kaavaan. Piti kutsua apuun ompelijamestariystävä Ulla ja asia ratkesi: muotolaskos leikataan kaavassa koko kappaleen pituudelta ja sitten levittään kaava oikeaan kokoon. Kiitos Ulla :)

Kaavat tehtyäni leikkasin ensteksistä sellaiset "sinnepäin" palat. Pesin, kuivasin ja silitin ne - yli kaksi ja puolimetrisessä työssä pitää ottaa kankaan kutistuminenkin huomioon ja tein sen tälläkertaa näin.

Sitten olikin oikeastaan helppo tehdä kabiininipeite valmiiksi, leikkaus kaavan mukaisesti ja sitten perusompelua vaan. Kävin Piikajärvellä sovittamassa peitettä purjelentokoneeseen ja pähkäilemässä, miten lipun risti muotoillaan. Suurella raadilla päädyimme tähän ratkaisuun.

Jotain poikkeuksellista, harsin siniset palat ennen ompelukonevaihetta. (en muista koska olisin harsinut jotain...)

ja ihmeellisesti 38 vuotias Singerini pärjäsi paksujen saumojen kanssa- tosin tein siihen perusteellisen huollon ja tarkistin säädöt... 

Valmis kabiininpeite odottamassa lähtöä kohti kisoja - oltiin jo heinäkuun puolivälissä.

Harjoitusviikolta tuli kuvaviesti: Liput kilpailee ;)

 Kabiininpeite pääsi heti käyttöön.Kuvasarja purjelennon MM- kisoista Bocuinai, Liettua. Lennon valmistelua gridissä Suomen joukkueen riveissä.

 Lopulta olen tyytyväinen projektiini, moninen vaiheiden jälkeen kabiininpeite on minusta onnistunut. Oli mukavaa tehdä käsityötä yhdessä juniorin kanssa, suunnittelua ja puhetta.

Vielä vanhempi tilkkupeitto

Etsiessäni ihan muuta, osui käsiini tämä tilkkupeitto. Kun  nyt tilkkupeitoista olen alkanut kirjoittamaan, niin kerrotaan tämänkin tarina. Kyseinen tilkkupeitto on todella vanha, sen vanhimmat tilkut ovat 1940 -luvulta. Peitteen tekemisen aloitin lapsuudenkodissani 1960 -luvulla, ajatuksenani oli tehdä kaksi jättikokoista tyynyä - sen ajan Fatboy.

Kaikki tilkut ovat samettia. Kuluneet vaaleanpunaiset ja muutama vaaleansininen tilkku ovat peräisin tätini vanhoista kouluhameista. Vakosametti oli varmaan silloin muodikas kangas. Minulla on teininä ollut viininpunainen housupuku, petrolinsiniset ja vihreät samettihousut. (Farkut tulivat myöhemmin :) Sitä en millään muista, mistä nuo mustat tikut ovat lähtöisin.

No, tyynyt eivät tulleet valmiiksi. Keskeneräinen tikkutyö kulki mukanani asunnosta toiseen. 80-luvun alussa tein tilkuista peiton, sille tuli "tilaus", siitä sai hyvän peiton lattialle levitettävksi. Vauvoina lapsemme ovat köllötelleet peitolla.

Sitten alkoi peitteen kulta-aika Se on kiertänyt maailmaa. Se on ollut mukanamme purjelentokisamatkoilla piknik peittona.  Pikaisella tiedostojen selauksella löysin kuvia ainakin seuraavista paikoista:

Australia 1987, Victorian osavaltio, Benalla. Eucalyptuspuun varjossa avustajien ruokailuhetki meneillään

Itävalta, WienerNeustadt 1989. Lentokentällä, avustajien liikuntahetki. Peite näkyy, jos tarkasti katsoo maata  Volvon vieressä. Asiaan vihkiytyneet tietävät keltaisesta lipusta, että ollaan Itävallan kisoissa.

Ruotsi, Borlänge 1993. Pilotin lepohetki ennen päivän tehtävää. Ruotsin kisoissa oli tosi kylmää!

Näiden paikojen lisäksi, peite on käynyt kolme kertaa Italiassa ja epäilen vahvasti, että se kerran matkusti myös jenkkeihin ;) Peite oli kätevä myös kotimaan kisoissa, sitä ei suuremmin tarvinnut varoa, tiesi heti kumpi oli päälipuoli. Hätätilassa se on toiminut myös lisäpeittona. Ja surutta sen sai heittää pesukoneeseen. Viimevuodet peite on lepäillyt komerossa, josta sen siis löysin.

Tinttilakki

2010 satoa, tinttilakki pitkähiuksiselle lentäjälle.

Kuten näkyy lakki on jo hetken ollut käytössä ;)

Lentosukkia x 2

Lentosukkia - siis mitä?
Vuosia sitten kudoin lentävälle miehelleni alkukevään kylmiin purjelentopäiviin kunnon pitkävartiset sukat. Varteen tein purtsikan kuvan. Sukkia on aina puhuteltu lentosukkina.
Syksyllä, kun kävimme jenkeissä, kudoin itselleni sukat lentojen aikana. Niiden ihanien bambupuikkojen ansiosta. Näistäkin tuli lentosukat, kirjaimellisesti, koska ne on kudottu ilmassa :)