Hartiahuivi II - Dominotekniikka

Olen tehnyt vuonna 2009 tyttärelleni hartiahuivin. Hänen työtoverinsa Betsy ihastui huiviin (liian) hyvin ilmastoidussa toimistossa. Lyhyen viestittelyn jälkeen tulin luvanneeksi kutoa Betsylle samanlaisen.

Seuraavaksi viestiteltiin väreistä: tummansininen ja tummanruskea, vaalean- ja tummanharmaa sekä oranssi. Ajattelin; apua, miten nuo saa koskaan mätsäämään keskenään. Koska olen sinisen ystävä pyysin luvan, että sininen voisi olla pääväri. Lopuksi käytiin vielä lyhyt keskustelu korvauksesta ja asia tuli sovittua.

Elokuussa aloitin työn. Lavikolta löytyi taas langat: 7 veljestä tummansininen, (harmaita löytyi kotijemmoista) ruskea ja oranssi on teetee salla - lankaa, siinä on paljon perusvärisävyjä ja lanka on samanvahvuista kuin 7 veljestä. (teetee salla oli pelastus, sillä seiskanveikan värit eivät sisällä perusvärejä). Hahmottelin huivin ruutupaperille, että olisi joku ohjenuora jota seurata. Yhdessä vaiheessa meinasi loppua usko värien tasapainoon ja jopa purin pari kerrosta. Vaikeaa tehdä tilaustyötä henkilölle, jota ei ole koskaan tavannut.

Huivi kuitenkin valmistui kerros kerrokselta. Dominotekniikka (ohje oheisesta linkistä) on mukava kutoa, koska se valmistuu ruutu ruudulta, iso hartiahuvi syntyy "norsunsyönti" tekniikalla - pala kerrallaan. Helposti löytyy aikaa kutoa yhdestä kahteen palasta. Nimikointimerkin paikkaa pohdin pitkään ja lopulta konsultoin asiantuntijaa. Yhteistuumin paikaksi valikoitui nurjapuoli, keskellä selän yläosaa.

Sain työn valmiiksi ajoissa ja se lähti matkalaukussani kohti Kalifornian San Diegoa. Siellä tyttären kanssa kuvasimme huivia La Jolla Beachillä ennen kuin annoin huivin pois käsistäni.

Hiukan jännitti, mielyttääkö huivi tilaajaa....Tärkeä luovutuspäivä tuli ja pian sain tyttäreltä viestin: "Betsy ihastui ikihyvikseen. Se on haltioissaan et on kauniinpi kun hän edes yhtään osas odottaa. Tykkää selvästi tosi paljon. Ei tollasia reaktioita pysty edes näytteleen, jos ei oo näyttelijä."

Huh helpotusta, hyvä noin. Kävin myöhemmin tapaamassa Betsyä ja olen vakuuttunut, että huivista tuli juuri hänelle sopiva.

Ja mikä ihana palkkio: Surffaustunti Tyynessämeressä.

Aika oli valittu vuoroveden pienten aaltojen kohdalle :)

Märkäpuvussa tuli hiki ja tunnin lopussa vuorovesi oli jo niin korkealla, että aalloista tuli liian isoja (siis minulle :)

Tyttärestä polvi paranee!

Meillä oli vuokravälineet ja surffauksen opettaja!

Surffaus oli tosi kivaa ja vaikeaa, menisin heti uudestaan, jos mahdollista. Kannatti kutoa hartiahuivi!