Torkkupeitto

Nyt se on valmis. Kuten blogini otsikko lupaa, tässä torkkupeitto -projektissa on ollut uusia ja vanhoja käsitöitä. Tältä näyttää lopullinen peitto

Olen tyytyväinen, sain peiton valmiiksi. Tästä ei tullut sellaista ikuisuusprojektia, mitä nuo minun aiemmat peitot ovat olleet.

Tässä postauksessa on myös tyttäreni ottamia kuvia :) Niin, ja jos joku haluaa aloittaa lukemisen alusta, sarjan ensimmäinen postaus on Ajatus 18.4.13

Nautin jo ajatuksesta; sateinen syksyinen sunnutai-itapäivä; kääriydyn ruuan jälkeen iltapäivänokosille :) (Melkein jo odotan syksyä...)

Kiitokset lukijoille, toivottelen heleää keskikesän juhlaa kaikille. Peittoa tehdessä mieleeni tuli runo, joka on lapsuuteni muistikirjassa. Siihen on hyvä päättää tämä työ.

Lapset yön ja auringon,

juoksevaa Elämän rihma on.

Sukkula lentää ja pirta lyö,

joka hetki on aina uus,

joka hetkessä ikuisuus.

Ilon yli ja keveän, 

kasvaa kangas elämän!

Edit. 9.8 Muutin alkuperäisen teksitin Tyhjän yli ja pimeän kasvaa kangas elämän! Muotoon Ilon yli ja keveän, kasvaa kangas elämän. Näin muotoiltuna se vastaa paremmin torkkupeiton tarinaa :)

Signeeraus

Todellista fiilistelyä. Torkkupeittoni rupesi silmissäni näyttämään "taideteokselta" ja päätin tehdä vielä signeerauksen ja valmistusvuoden  :D

Kirjoin ne linnunsilmäpistoin, vapaalla tyylillä, karhuvillapaidan kirkkaansinisellä langalla. Nyt peitto on täydellinen.

Tupsuja

Lisää koristeita. Vanhoista neuleista on jäljellä vielä tupsuja, jotenkin en vain malta laittaa niitä pois. Niinpä sommittelin nekin torkkupeittooni.

Hiippalakin tupsu on peiton alakulmassa ja sille tein ihan oman "alustan". Nyt tupsu on visuaalisesti yhdistetty lakkin paloihin. :)

Potkupuvun myssyn tupsu on melkein keskellä peittoa. Se lisää mukavasti kolmiuloitteista näkymää ja se sopii hyvin siihen vauvanvaatevaaleansiniseen raitaan,

Lappipipon tupsut ovat vasemmassa yläkulmassa, kohtuullisen lähellä pipon paloja. 

Sitten tuli innostus kokeilla vieläkö osaan tehdä tupsuja? Osasin. Tummansinisen langan lopuista tein kolme  pyöreää tupsua koristamaan kulmia. Jokohan tämä olisi valmis?

Reunapitsiä

Näin pyykkikorissa anopin tekemän joululiinan - odottaa steariinitahran poistoa. Joululiinan reunassa on viehättävä virkattu pitsi. Siitä sain ajatuksen, torkkupeittoonkin voisi tehdä reunapitsin. Lapset sattuivat olemaan kotosalla, kun pohdin tehdäkkö vai ei? Tytär sanoi: "Sen tekemiseen menee ihan kamalasti aikaa. " Poika jatkoi: "mutta eikös se olekin käsityön perimäinen tarkoituskin. "

Jotain tämäntyyppistä se peiton reunapitsikin saisi olla. Ja eikun laskemaan silmukoita ja pylväitä ja kokeilemaan, saisinko selvitettyä miten pitsi on virkattu.

Elämäni ensimmäinen pitsi on tässä valmiina odottamassa viimeistelyä.

Kyllä se niin on, että höyrytys tekee neuleelle ihmeitä. Nyt kun pitsi on valmis, olen tyytyväinen, että tein sen. Virkkausta viisi kertaa peiton ympäri, eikä aikaakaan mennyt ihan kamalasti :)

Koristeita

Minussa asuva pieni sisäinen somistaja heräsi. Alkuperäisistä neuleista on vielä käyttämättömänä "pieniä osia", torkkupeittoa pitää koristella :) Valmiita ovat jo röyhelö ja pykäreunat, kauluspala, henskelit ja se purjelentokonepipo.

Potkuhousupukuun kuuluvat tossut ompelin sinisiin paloihin

Potkupukuun liittyvät lapaset löysivät paikkansa puvun housuosan tilkuista

Potkupuvun henskelit päätyivät takista tehtyyn palaan

Muistoksi nappilistasta, kiinnitin kolme nappia pariin sydänpalaan

Ja viimenen on vähän tehty koriste. Karhuvillapaidassa on neljä karhupalaa ja se raita peitossa kaipasi lisää "karhuvärejä" Joten tein helmaresorista pari koristetta, ihan vaan sommittelun vuoksi.

Koristeet lisäsin jo kokoamisvaiheessa. Se 16x16 cm pala oli taas hyvänkokoinen käsitellä, kun näitä ompeli paikoilleen. Jos ryhtyy tekemään tällaista peittoa pitää varautua langanpäättelyn suureen määrään. Laskin juuri, että olen projektissa päätellyt noin 700 langanpäätä. Huh. Onneksi olen tehnyt sitä tasaisesti työn edetessä. 

Torkkupeiton kokoaminen

Vihdoinkin. Pääsen kokoamaan torkkupeittoani. Jännää. Tätä vaihetta on odotettu.

 Jälleen kerran levitin tilkut lattialle. Päädyin pohdinnan jälkeen tähän vinoraitaan, ilmeisesti se on se minun tilkkupeittokuvio.

 Pinosin palat (7 kpl) vaakariveittäin pinoon vasemman reunan pala päälimmäiseksi ja pinon päälle vielä numerolappu. Kaiken päälle lappu: EI SAA KOSKEA. nyt palat nimittäin ovat lopullisessa järjestyksessä, eikä niitä saa sotkea.

 Sitten virkkaamaan, ihan vaan perussilmukoita. Ensin vaakaraidat. Vasemmasta reunasta alkaen ensimmäisen palan oikea reuna ja toisen palan vasen reuna ja virkkaus ensimmäisen palan puolelta ja näin jatketaan kaikki yhdekasän  vaakaraitaa kuntoon. Nyt työ on niin innostavaa, että kotityöt pahasti haittaavat harrastusta :)

 Vaakaraidat yhdistin sitten toisiinsa kolmen "pattereissa". 1. kerros ja 2. kerros ja virkkaus toisen kerroksen puolelta ja 3. kerros virkkaus kolmannen kerroksen puolelta. Lopuksi kolmen kerroksen palat vielä yhteen ja peitto on aika valmis. Silmukat muodostavat kauniin kuvion peitteen pintaan - ainakin minun mielestä. Tämä varmasti nopeampikin tapa kuin, että ompelisi palat toisiinsa. Onneksi rakkaalla puolisolla on kärsivällisyyttä näiden minun käsitöiden kanssa, tätä peittoa on nyt vähän jokapuolella asuntoa.

Valoisat kevätillat :), talven pimeydessä tällä tummansinisellä langalla virkkaaminen olisi tosi kurjaa. Nyt olen vastatusten käsityön filosofisen ongelman kanssa: Tekee mieli tehdä työtä nopeasti, että näkee millainen on lopputulos, toisaalta nauttii työn tekemisestä niin, että haluaisi hidastella, jotta saisi nauttia pitkään. :D

Häröilyongelma ja sen ratkaisu

Tätä ongelmanratkaisua ei varmaan pitäisi julkisesti kirjoittaa, niin omaperäinen tämä ratkaisu on. Teen tätä omaksi ilokseni, eikä mikään käsityöopettaja ole olantakana sanomassa: Ei noin voi tehdä -  :) Ongelmahan on se, että näitä tilkkuja pitää vähän ryhdistää.

Pyysin rakasta puolisoani tekemään kaksi mittapalaa vanerista. Toinen on 16x16 cm, se tilkun koko. Toinen on 3x17cm, valmiin tikun yksi ulkosivu. Näillä on helppo mittata, että teen paloista samankokoisia.

Aloitin palan kulmasta ja tein solmun, pujotin langan pylvässilmukkakerroksen läpi seuraavaan kulmaan. Kiristin langan niin, että sivu on 16 / 17 cm kokoinen ja tein taas kulmaan solmun ja sitten käsittelin kakki sivut samanlaisesti. Tuolla neliön muotoisella oli hyvä mitata kokonaisuus. Tämän tein kaikille paloille.

Seuraavaksi höyrytin palat ja samalla muotoilin ja mittailin ne vielä oikeaan kokoon. Villahan on siitä ihana raaka-aine, että höyryttämällä se mukavasti muotoutuu. Innostus vaan kasvaa, näistähän tulee ihan kelvollisia paloja :)

Vasemmalla on käsittelemätön pala. Keskellä pala, johon on pujotettu reunalanka. Oikealla pala, joka on jo ollut höyrytyksessä. Aikamoiset erot. (Hyvä minä :)

Valmiit palat sotilaallisessa järjestyksessä odottamassa torkkupeiton kokoamista. Nyt oikeasti uskon, että tästä tulee se mitä visioin. :D

Sommittelua

Kaikki palat vihdoin koossa. Levitin ne taas lattialle ja sitten vain miettimään, millainen peitosta tulisi. Olen siis visioinut vain suuret linjat, en yksityiskohtia.

Versio 1. Aika sekava.

 Versio 2. Vähän parempi.

Versio 3. Jotain tällaista se voisi olla. 

Pitäisikö pitää yleisöäänestys? On muuten aikamoinen homma siirrellä noita paloja :) Mutta, mutta, palojen erikokoisuus ja reunojen kupruilu tulee nyt todella räikeästi esiin. Asialle on tehtävä jotain, ennen kuin etenen. Taas ongelma.

Purjelentokonepipo

En malttanut rikkoa tätä purjelentokonepipoa. Se on jotenkin niin osa meidän perhettä. Pipo on ollut kummallakin lapsella käytössä. Ja rakkaalle puolisolleni olen tehnyt ainakin neljä samatyyppistä pipoa. Jos joku ihmettelee, miksi rakaalta puolisolta ei ole yhtään neuletta tulossa peittoon, niin selitys on tämä:

a) hän on ainoa perheestämme, joka ei ole kasvanut ulos neuleista,

b) hän käyttää kaikki neuleet niin loppuun, ettei niistä yksinkertaisesti ole mitään peittoon laitettavaa. 

Siitä tummansinisestä kuvioneuleesta tein yhden "superpalan" -  neljän pienen palan kokoinen. Neule oli niin lerppua, että vähän jäykistin palaa pujottamalla siihen kolmen sentin välein tukilankoja - pikin ja poikin.

Purjelenokonepipon ompelin löysillä harsimispistoilla superpalaan. Se on nyt hiemen epäsymmetrisesti, tarkoituksella. Toivotaan, että lopullisessa kokoonpanossa paikka on ok. Näin ainakin sen nyt näen.

Ja vihdoin kaikki palat ovat valmiita :)

Tummansininen villapaita

Saadakseni torkkupeittoon lisää paloja, otin sitten kaapistani (yhä käytössä olevan) kuvioneuleen. Se on sitä 80-luvun lepakkohihatyyliä. Ne hihat eivät mahdu 2000-luvun takkeihin. Puserosta voi siis tehdä tilkkuja. Mutta ei hätää, minulle jää kaappiini vielä neljä villapaitaa, joten enköhän pärjää ;)

Ja sitten kaikki uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, näin ne torkkupeiton palat syntyvät:

Palat leikataan 16x16 cm kokoiseksi. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen tuohon kokoon, kaikenmoisista neuleista saa hyviä paloja. Tuota kokoa on myös näppärä käsitellä.

Saumuri esiin. Kannattaa ehdottomasti saumata tilkut, luulen, että saumaamattomana työ "riistäytyisi" käsistä.

Seuraavaksi saumurilankojen päättely. En ole ihan varma onko tarpeen, mutta ainakin reunan virkkausvaihe helpottuu, kun noita saumurilankoja ei enää tarvitse käsitellä.

Reunan virkkaus on mukavin työvaihe. Muutamia paljoa voi ottaa mukaan pihalle ja yhden palan on virkannut nopsaan, valmista tulee. Ensin virkattiin perussilmukoita yksi kerros ja sitten pylväitä toinen kerros.

Keskeneräisiä ja valmiita paloja. Vaikka tämä neule on 7-veljestä langasta kudottu, niin laput ovat ihmeen veteliä ja reuna lerputtaa pahasti. Asialle pitää tehdä jotain. 15 tummansinistä palaa valmiina :)

Testausta

Yes. Kaikki palat on tehty. Voin levittää ne lattialle ja ruveta sommittelemaan torkkupeittoa.

Apua, eihän näitä ole vielä kuin 2/3 osaa visioimastani peitosta! Mitäs nyt tehdään? En tiedä. Pitää vain keksiä jotain.

Potkuhousut

Nämä potkuhousut on sitten taas kudottu syksyllä syntyneelle kuopukselle. Pukuun on olemassa hupullinen takkikin, mutta se on nukenvaatteena.

Lanka on kaksinkertaista Nallea ja neule yksinkertaista aina oikein edestakaisneuletta. Myssystä tuli ihan susi, joko ohje oli väärin tai laskin silmukat väärin ;)  Pieni, mikä pieni, sitä ei koskaan käytetty.

Neljä palaa taas valmiina, reunaongelma on paha, tuo neule joustaa ihan mielettömästi. Säästin taas nuo henskelit. Tämä olikin vanhojen neuleiden pinon viimeinen neule, seuraavaksi siirrytään uuteen vaiheeseen torkkupeiton tekemisessä.

Potkuhousut ja nuttu

Esikoisen potkupuku. Muistoja elämän käännekohdasta- ei voi muuta sanoa :) Vauvaa odottaessani kudoin puvun sini-valkoiseksi (- tiedätte syyn-) En erityisesti toivonut tyttöä tai poikaa, kumpi tahansa oli potkupuvun väristä huolimatta tervetullut  :)

Puku on neulottu Nalle langasta ja malli on jostain...  Vauvojen muoti ei ihan kauheasti muuten muutu, tällä mallilla tehtyä potkupukua voisi käyttää vaikka vieläkin :)

Tilkkuja torkkupeittoon tuli 7 kappaletta. Yhteen yhdistin takin kaulukset ja palan sinisiä potkuhousuja. Koska Nalle-lanka on kovin ohutta, näiden palojen reunat ovat huolestuttavan epätasaiset :(

Tuo kaulustilkku on kyllä ehdoton suosikkini!

Lintulakki

Taas eläinaiheinen kirjoneule. Ovatkohan ne olleet muodissa 80-luvulla? Tässä mallissa on jotain nostalgista, joka vetosi minuun, erityisesti tuo röyhelö.

Alkuperäisessä mallissa ei ollut kauluriosaa. Tein sen koska tuntui, että kaula jäi muuten liian paljaaksi, suhteessa lakin lämpimyyteen. Taas tuo pykäreuna, se on yksi suosikkimalleistani, sillä saa helposti kauniin reunan. Neulotaan sileää neuletta pari senttiä, sitten yksi kerros 2 silmukkaa oikein yhteen ja langankierto. Jatketaan sileää ja viimeistelyvaiheessa taitetaan reuna ja ommellaan kevyesti yhteen.

 Hidasta näitä nyppyjä oli kutoa. Yhden nypyn kohdalla lankaa "kieputeltiin" 9 kertaa. Tekemisen iloa :)

Torkkupeittoon paloja tuli kolme ja sain säästettyä sekä röyhelön että pykäreunan. Näistä tuli napakat tilkut.

Poromyssy

Lisää punaista väriä torkkupeittoon. Eikös se ole niin, että osa kotiin kertyvistä muistoesineistä / asioista ovat sellaisia, jotka visuaalisesti eivät sovi kotiin tai mätsää omaan makuun, mutta niitä asoita kuitenkin haluaa säilyttää. Haluan muistojen torkkupeittooni vähän punaista, koska se on tyttäreni lempiväri. :)

Poromyssyn malli on ollut Kotiliedessä vuonna x. Sitä en osaa sanoa, mistä syystä olen kutonut poroja? Lanka on 7-veljestä ja myssyä on pidetty ja pesty niin, että se on osin jo huovuttunut.

Myssy on pienen lapsen, niinpä siitä tuli vain kaksi palaa. Säästin pykärenan yksityiskohdaksi.  

Lappipipo

Lappipipo on torkkupeiton vanhin kirjoneule - 38 vuotta sitten tulin illalla koulusta kotiin ja Lavikon lankapussissa olivat nämä langat. Aloitin heti lapinlapasten tekemisen, niiden varressahan on tuo kuvio. Kudoin varren, oli jännää nähdä millainen siitä tulee. Jatkoin lapasen kutomista kämmenselän sahalaitakuviolla ja tein vielä yhden kerroksen ja vielä yhden kerroksen, työ jotenkin ihanasti kasvoi. Jossain vaiheessa ihmettelin, miksi selkäni on niin väsynyt, ja oikaisin sen. Katsoin kelloa ja se oli 2.30 yöllä, todellinen flow -tila :)

Lapasten valmistuttua lankoja oli jäljellä vielä niin paljon, että päätin tehdä pipon samaan settiin. Alkuperäisessä pipossa oli iso pyöreä tupsu, noin parikymmentä vuotta sitten modernisoin sen. (Tunnen nyt itseni tosi vanhaksi, kaikista asioista on jo kymmeniä vuosia! :)

Torkkupeitonpaloja lappipiposta tuli vain kolme ja nekin vähän vinksallaan, kun päälaen kavennus ottaa tilansa. Anyway, innostus kasvaa..