Lentosukat osa 3 Päätösjakso, sarja huipentuu.

Nämä sitten "sitkeät" sukat ovat.
Aiemmin tapahtunutta:
Osa 1. Olen kutonut ne lennolla jenkkeihin vuonna 2009 lue postaus.
Osa 2. Sitten uudistin sukan jalkaterän vuonna 2014 lue postaus.

Osa 3. Päätösjakso
2014 korjatuista sukista pohjat kuluivat nopeasti puhki, useiden parsimisten jälkeen olin jo valmis laittamaan sukat pois. Kunnes päähäni pälkähti ihan hullu idea: kudon niihin uudet pohjat :)
Eikun töhin ja luomaan uutta sukkaa :)

Aloitin kantapäästä ja loin silmukat, seuraavaksi kudoin "uuden pohjan" vähän levensin ja kavensin vanhaa pohjaa mukaillen. Lopuksi ompelin pohjan sukkaan kiinni.... (pöhkö minä :)

Näistä tuli ihmeen mukavat ja pehmeät, melkein huopatossut, niissä kun on nyt kaksinkertainen kudottu pohja. Taidan tehdä näin toistekin.

Koristeita

Minussa asuva pieni sisäinen somistaja heräsi. Alkuperäisistä neuleista on vielä käyttämättömänä "pieniä osia", torkkupeittoa pitää koristella :) Valmiita ovat jo röyhelö ja pykäreunat, kauluspala, henskelit ja se purjelentokonepipo.

Potkuhousupukuun kuuluvat tossut ompelin sinisiin paloihin

Potkupukuun liittyvät lapaset löysivät paikkansa puvun housuosan tilkuista

Potkupuvun henskelit päätyivät takista tehtyyn palaan

Muistoksi nappilistasta, kiinnitin kolme nappia pariin sydänpalaan

Ja viimenen on vähän tehty koriste. Karhuvillapaidassa on neljä karhupalaa ja se raita peitossa kaipasi lisää "karhuvärejä" Joten tein helmaresorista pari koristetta, ihan vaan sommittelun vuoksi.

Koristeet lisäsin jo kokoamisvaiheessa. Se 16x16 cm pala oli taas hyvänkokoinen käsitellä, kun näitä ompeli paikoilleen. Jos ryhtyy tekemään tällaista peittoa pitää varautua langanpäättelyn suureen määrään. Laskin juuri, että olen projektissa päätellyt noin 700 langanpäätä. Huh. Onneksi olen tehnyt sitä tasaisesti työn edetessä. 

Torkkupeiton kokoaminen

Vihdoinkin. Pääsen kokoamaan torkkupeittoani. Jännää. Tätä vaihetta on odotettu.

 Jälleen kerran levitin tilkut lattialle. Päädyin pohdinnan jälkeen tähän vinoraitaan, ilmeisesti se on se minun tilkkupeittokuvio.

 Pinosin palat (7 kpl) vaakariveittäin pinoon vasemman reunan pala päälimmäiseksi ja pinon päälle vielä numerolappu. Kaiken päälle lappu: EI SAA KOSKEA. nyt palat nimittäin ovat lopullisessa järjestyksessä, eikä niitä saa sotkea.

 Sitten virkkaamaan, ihan vaan perussilmukoita. Ensin vaakaraidat. Vasemmasta reunasta alkaen ensimmäisen palan oikea reuna ja toisen palan vasen reuna ja virkkaus ensimmäisen palan puolelta ja näin jatketaan kaikki yhdekasän  vaakaraitaa kuntoon. Nyt työ on niin innostavaa, että kotityöt pahasti haittaavat harrastusta :)

 Vaakaraidat yhdistin sitten toisiinsa kolmen "pattereissa". 1. kerros ja 2. kerros ja virkkaus toisen kerroksen puolelta ja 3. kerros virkkaus kolmannen kerroksen puolelta. Lopuksi kolmen kerroksen palat vielä yhteen ja peitto on aika valmis. Silmukat muodostavat kauniin kuvion peitteen pintaan - ainakin minun mielestä. Tämä varmasti nopeampikin tapa kuin, että ompelisi palat toisiinsa. Onneksi rakkaalla puolisolla on kärsivällisyyttä näiden minun käsitöiden kanssa, tätä peittoa on nyt vähän jokapuolella asuntoa.

Valoisat kevätillat :), talven pimeydessä tällä tummansinisellä langalla virkkaaminen olisi tosi kurjaa. Nyt olen vastatusten käsityön filosofisen ongelman kanssa: Tekee mieli tehdä työtä nopeasti, että näkee millainen on lopputulos, toisaalta nauttii työn tekemisestä niin, että haluaisi hidastella, jotta saisi nauttia pitkään. :D

Purjelentokonepipo

En malttanut rikkoa tätä purjelentokonepipoa. Se on jotenkin niin osa meidän perhettä. Pipo on ollut kummallakin lapsella käytössä. Ja rakkaalle puolisolleni olen tehnyt ainakin neljä samatyyppistä pipoa. Jos joku ihmettelee, miksi rakaalta puolisolta ei ole yhtään neuletta tulossa peittoon, niin selitys on tämä:

a) hän on ainoa perheestämme, joka ei ole kasvanut ulos neuleista,

b) hän käyttää kaikki neuleet niin loppuun, ettei niistä yksinkertaisesti ole mitään peittoon laitettavaa. 

Siitä tummansinisestä kuvioneuleesta tein yhden "superpalan" -  neljän pienen palan kokoinen. Neule oli niin lerppua, että vähän jäykistin palaa pujottamalla siihen kolmen sentin välein tukilankoja - pikin ja poikin.

Purjelenokonepipon ompelin löysillä harsimispistoilla superpalaan. Se on nyt hiemen epäsymmetrisesti, tarkoituksella. Toivotaan, että lopullisessa kokoonpanossa paikka on ok. Näin ainakin sen nyt näen.

Ja vihdoin kaikki palat ovat valmiita :)

Tummansininen villapaita

Saadakseni torkkupeittoon lisää paloja, otin sitten kaapistani (yhä käytössä olevan) kuvioneuleen. Se on sitä 80-luvun lepakkohihatyyliä. Ne hihat eivät mahdu 2000-luvun takkeihin. Puserosta voi siis tehdä tilkkuja. Mutta ei hätää, minulle jää kaappiini vielä neljä villapaitaa, joten enköhän pärjää ;)

Ja sitten kaikki uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, näin ne torkkupeiton palat syntyvät:

Palat leikataan 16x16 cm kokoiseksi. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen tuohon kokoon, kaikenmoisista neuleista saa hyviä paloja. Tuota kokoa on myös näppärä käsitellä.

Saumuri esiin. Kannattaa ehdottomasti saumata tilkut, luulen, että saumaamattomana työ "riistäytyisi" käsistä.

Seuraavaksi saumurilankojen päättely. En ole ihan varma onko tarpeen, mutta ainakin reunan virkkausvaihe helpottuu, kun noita saumurilankoja ei enää tarvitse käsitellä.

Reunan virkkaus on mukavin työvaihe. Muutamia paljoa voi ottaa mukaan pihalle ja yhden palan on virkannut nopsaan, valmista tulee. Ensin virkattiin perussilmukoita yksi kerros ja sitten pylväitä toinen kerros.

Keskeneräisiä ja valmiita paloja. Vaikka tämä neule on 7-veljestä langasta kudottu, niin laput ovat ihmeen veteliä ja reuna lerputtaa pahasti. Asialle pitää tehdä jotain. 15 tummansinistä palaa valmiina :)

Potkuhousut

Nämä potkuhousut on sitten taas kudottu syksyllä syntyneelle kuopukselle. Pukuun on olemassa hupullinen takkikin, mutta se on nukenvaatteena.

Lanka on kaksinkertaista Nallea ja neule yksinkertaista aina oikein edestakaisneuletta. Myssystä tuli ihan susi, joko ohje oli väärin tai laskin silmukat väärin ;)  Pieni, mikä pieni, sitä ei koskaan käytetty.

Neljä palaa taas valmiina, reunaongelma on paha, tuo neule joustaa ihan mielettömästi. Säästin taas nuo henskelit. Tämä olikin vanhojen neuleiden pinon viimeinen neule, seuraavaksi siirrytään uuteen vaiheeseen torkkupeiton tekemisessä.

Potkuhousut ja nuttu

Esikoisen potkupuku. Muistoja elämän käännekohdasta- ei voi muuta sanoa :) Vauvaa odottaessani kudoin puvun sini-valkoiseksi (- tiedätte syyn-) En erityisesti toivonut tyttöä tai poikaa, kumpi tahansa oli potkupuvun väristä huolimatta tervetullut  :)

Puku on neulottu Nalle langasta ja malli on jostain...  Vauvojen muoti ei ihan kauheasti muuten muutu, tällä mallilla tehtyä potkupukua voisi käyttää vaikka vieläkin :)

Tilkkuja torkkupeittoon tuli 7 kappaletta. Yhteen yhdistin takin kaulukset ja palan sinisiä potkuhousuja. Koska Nalle-lanka on kovin ohutta, näiden palojen reunat ovat huolestuttavan epätasaiset :(

Tuo kaulustilkku on kyllä ehdoton suosikkini!

Lintulakki

Taas eläinaiheinen kirjoneule. Ovatkohan ne olleet muodissa 80-luvulla? Tässä mallissa on jotain nostalgista, joka vetosi minuun, erityisesti tuo röyhelö.

Alkuperäisessä mallissa ei ollut kauluriosaa. Tein sen koska tuntui, että kaula jäi muuten liian paljaaksi, suhteessa lakin lämpimyyteen. Taas tuo pykäreuna, se on yksi suosikkimalleistani, sillä saa helposti kauniin reunan. Neulotaan sileää neuletta pari senttiä, sitten yksi kerros 2 silmukkaa oikein yhteen ja langankierto. Jatketaan sileää ja viimeistelyvaiheessa taitetaan reuna ja ommellaan kevyesti yhteen.

 Hidasta näitä nyppyjä oli kutoa. Yhden nypyn kohdalla lankaa "kieputeltiin" 9 kertaa. Tekemisen iloa :)

Torkkupeittoon paloja tuli kolme ja sain säästettyä sekä röyhelön että pykäreunan. Näistä tuli napakat tilkut.

Poromyssy

Lisää punaista väriä torkkupeittoon. Eikös se ole niin, että osa kotiin kertyvistä muistoesineistä / asioista ovat sellaisia, jotka visuaalisesti eivät sovi kotiin tai mätsää omaan makuun, mutta niitä asoita kuitenkin haluaa säilyttää. Haluan muistojen torkkupeittooni vähän punaista, koska se on tyttäreni lempiväri. :)

Poromyssyn malli on ollut Kotiliedessä vuonna x. Sitä en osaa sanoa, mistä syystä olen kutonut poroja? Lanka on 7-veljestä ja myssyä on pidetty ja pesty niin, että se on osin jo huovuttunut.

Myssy on pienen lapsen, niinpä siitä tuli vain kaksi palaa. Säästin pykärenan yksityiskohdaksi.  

Lappipipo

Lappipipo on torkkupeiton vanhin kirjoneule - 38 vuotta sitten tulin illalla koulusta kotiin ja Lavikon lankapussissa olivat nämä langat. Aloitin heti lapinlapasten tekemisen, niiden varressahan on tuo kuvio. Kudoin varren, oli jännää nähdä millainen siitä tulee. Jatkoin lapasen kutomista kämmenselän sahalaitakuviolla ja tein vielä yhden kerroksen ja vielä yhden kerroksen, työ jotenkin ihanasti kasvoi. Jossain vaiheessa ihmettelin, miksi selkäni on niin väsynyt, ja oikaisin sen. Katsoin kelloa ja se oli 2.30 yöllä, todellinen flow -tila :)

Lapasten valmistuttua lankoja oli jäljellä vielä niin paljon, että päätin tehdä pipon samaan settiin. Alkuperäisessä pipossa oli iso pyöreä tupsu, noin parikymmentä vuotta sitten modernisoin sen. (Tunnen nyt itseni tosi vanhaksi, kaikista asioista on jo kymmeniä vuosia! :)

Torkkupeitonpaloja lappipiposta tuli vain kolme ja nekin vähän vinksallaan, kun päälaen kavennus ottaa tilansa. Anyway, innostus kasvaa..

Karhuvillapaita

Karhuvillapaita on sitten poikani pusero, 4-5 vuotiaan kokoa. Lankana on Florica, lankojen klassikko, paljon ihania värejä ja aika mukavaa kutoa.

Malli on kotisin lentokentänreunalta, purjelentokisoissa avustajat mm. vaihtavat neulemalleja :) Tämä malli saapui  Räyskälän kisojen jälkeen postissa Itä-Suomesta, noin 25 vuotta sitten. Alkuperäisen puseron karhut olivat ruskeakarhuja ja muut värit vihreitä. Meillä karhuista tuli jääkarhuja - värit siis ovat ihan "omat". :) - sinistä taas.

Virkkaaminen on oikeastaan kivaa.

Koska paita on sininen tein siitä niinpaljon tilkkuja kuin mahdollista, 12 tilkkua valmiina. Reuna taas häröilee...

Sydänvillatakki

Punaisen sydänvillatakin tein tyttärelleni, hän on aina pitänyt punaisesta väristä - toisin kuin äitinsä :) Koko on 5-6 vuotiaalle. En muista mistä mallin löysin, varmaan tuo värimaailma on ollut houkutteleva, niin meidän perheen värit siinä on.

Tässä näkyy oikein hyvin nappilistataistelun tulos :(
Elämäni ensimmäinen ja viimeinen neulottu nappilista :)

Tein vain neljä tilkkua. ts. minimoin punaisen määrän torkkupeitossani. Tässä vaiheessa tuo tummansininen reunustus on kyllä aika karu. Toivovotaan, että tilanne paranee kun peite on koossa.

Sakset ja saumuri esiin

Mittailun, sovittelun ja testien jälkeen tein kaavan 16 x 16 cm. Sillä saisin sopivia tilkkuja neuleista.

Ja sitten vaan leikkasin kaikki neuleet....
Nyt on havaittavissa pientä kauhua. Olikohan tämä nyt viisasta!?

No, ei auta kuin jatkaa valitulla tiellä. Saumurilla huolittelin reunat.

Orastavaa ongelmaa: neuleen pystysuunnassa saumurilla tehty sauma on ok, mutta leveyssuunnassa neule venyy aika pahasti. Ehkä reunan saa korjattua virkkauksella?

Eikös ole aika komea pino :)

Ajatus

Olen pitkään kaivannut torkkupeittoa, ja minun tapauksessa se ei ole mahdollista, että yksinkertaisesti vain ostaisin sellaisen. Olen silmäillyt lankavarastoani ja kerännyt langat, mutta ne isoäidin neliöt eivät oikein innosta - siitä tulisi sellainen sini - harmaa - vähän vihreää - tylsä peruspeitto.

Toisaalta komerossani on keskikokoinen laatikollinen vanhoja neuleita joita:
a) ei käytetä enää (koskaan),
b) jostain tunnesyystä ei voi poiskaan laittaa,
c) joihin olen suurella rakkaudella ja hartaudella valinnut mallin, langat ja värit,
d) joiden tekemisestä olen nauttinut ja käyttänyt surutta aikaani.

Noin vuosi sitten sain ajatuksen, mitäs jos yhdistäisi nämä kaksi asiaa: tekisi näistä neuleista sen torkkupeiton??

Tämä on juuri niin minua, on vain visio, mitä haluan, mutta vielä en ihan tiedä, miten sen vision toteutan. :) Tervetuloa käsityöseikkailuun mukaan!