Pitsisukat

Elämäni ensimmäiset itse tehdyt pitsisukat. Täältä sain idean, että voisin kutoa itselleni pitsisukat.
Jännitystä tavallistakin rauhallisempaan uudenvuodenaattoon.. ja nyt jo postaus :) !... Aloin tehdä näitä sukkia. Ideamallin ruutukaavio ei tullutkaan esiin, enkä jaksanut ruveta kaivelemaan Novitan tunnuksia. Onhan minulla neulemallilehtiä vaika kuinka, valikoin yhden mallin ja olin jo luomassa silmukoita, kun huomasin, että näistähän tulee palmikkosukat, ei himoitsemani pitsisukat. Siis nettiin ja sieltä perus Pirkka pitsisukka. Kesken kaiken hoksasin, että idani lähde olikin palmikkosukka : D jonka ohje minulla ensin oli työnalla....

No anyway, mieleni teki pitsisukkia, jatkoin valittua reittiä. Yllättävän vaikeaa tehdä jotain ohjeen mukaan, purin työni kolme kertaa ennekuin sain kelvollista pitsiä aikaiseksi. Siinä meni uudenvuodenaatto kepeästi silmukoita laskiessa, eikä valmiiksi tullut kuin varsi ja kantalappu.

Uudenvuodenpäivänä tein sukan valmiiksi, en tosin enää jaksanut noudattaa ohjetta, vaan kudoin sukan kärkiosan ihan oman vanhan ja hyväksi havaitun mallin mukaan. Tässä tapauksessa jalkapöydän päällä oli 2 x 12 silmukkaa ja pohjasaa 2 x 11 silmukkaa näin sukasta tuli istuvampi.

Toisen sukan kutominen kesti pidempään, mutta valmista on ja sukansuissa on jopa virkattu koriste. Malliin kuuluvia helmikoristeita ja samettinauhoja en sitten enää jaksanut värkätä. Pöh.

Pitäisikö kutoa vielä toiset?

Tummansininen villapaita

Saadakseni torkkupeittoon lisää paloja, otin sitten kaapistani (yhä käytössä olevan) kuvioneuleen. Se on sitä 80-luvun lepakkohihatyyliä. Ne hihat eivät mahdu 2000-luvun takkeihin. Puserosta voi siis tehdä tilkkuja. Mutta ei hätää, minulle jää kaappiini vielä neljä villapaitaa, joten enköhän pärjää ;)

Ja sitten kaikki uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, näin ne torkkupeiton palat syntyvät:

Palat leikataan 16x16 cm kokoiseksi. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen tuohon kokoon, kaikenmoisista neuleista saa hyviä paloja. Tuota kokoa on myös näppärä käsitellä.

Saumuri esiin. Kannattaa ehdottomasti saumata tilkut, luulen, että saumaamattomana työ "riistäytyisi" käsistä.

Seuraavaksi saumurilankojen päättely. En ole ihan varma onko tarpeen, mutta ainakin reunan virkkausvaihe helpottuu, kun noita saumurilankoja ei enää tarvitse käsitellä.

Reunan virkkaus on mukavin työvaihe. Muutamia paljoa voi ottaa mukaan pihalle ja yhden palan on virkannut nopsaan, valmista tulee. Ensin virkattiin perussilmukoita yksi kerros ja sitten pylväitä toinen kerros.

Keskeneräisiä ja valmiita paloja. Vaikka tämä neule on 7-veljestä langasta kudottu, niin laput ovat ihmeen veteliä ja reuna lerputtaa pahasti. Asialle pitää tehdä jotain. 15 tummansinistä palaa valmiina :)

Hiippalakki

Tämän myssyn olen tehnyt 70 -luvulla, jämälangoista, muistaakseni tuon harmaan pohjavärilangan olen ostanut.

Hiippalakin sai mukavasti kierrettyä kaulahuiviksi ja tupsu vaan keikkui olkapäällä. Pidin myssyä sellaisen viininpunaisen pitkän vakosamettitakin kanssa. Takki oli mallia ladonovi, eli sitä 70-80 lukujen vaihteen muotia parhaimmillaan tai pahimmillaan :)

Nyt hiippalakki on tilkkuina ja reunat on huoliteltu virkkauksella. Ensimmäinen kerros perussilmukoita ja toinen kerros pylvästä. Hmm..orastava ongelma  vaan pahenee. Neuleen leveysuunnassa oleva reuna venyy, vaikka miten koittaisi tehdä tiukkaa. Joka tapauksessa 9 tilkkua on valmiina.