Räsymattoja - ikivanhoja

Tämä aihe on kummitellut koko syyskuun päässäni, vaikka periaateessa en enää haluaisi kirjoittaa satavuotta vanhoja juttuja, kirjoitan tämän silti. Toin matot lapsuudenkodistani. - Olen kasvanut niiden kanssa, jos voi niin sanoa; muistan matot jo mummulan lattialta. Vanhoja ovat, arviolta 130 vuotta, on siinä matolla ikää.

 

Alkujaan ne ovat olleet isomummuni kotona juhlamattoina. 

Tietoa Taitoliiton sivuilta: "Räsymattoihin leikattiin ennen vanhaan kuteeksi kaikki vanhat pellava- ja puuvillavaatteet sekä vuodetekstiilit kuten lakanat. Varhaisimmat räsymatot olivat melko tasaisen ”yksivärisiä”, värikkäitä vaatteita ei juurikaan käytetty ja siten erilaiset lähes yksiväriset kuteet sekoitettiin tasaisesti sekaisin. 

Värikkäitä vaatteita ja siis myös värikkäitä kuteita on ollut saatavilla niukasti, siksi väriä käytettiin usein vain raitakohdissa ja väliin kudottiin pidempi alue tasaväristä pohjaa. Suomalaisia räsykudonnaisia paljon tutkinut Toini-Inkeri Kaukonen on todennut vanhan raidoituksen perustan olevan ”kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa”. Vanhan mittakäsitteen mukaan kudottiin mattoihin kyynärä pohjaa eli yksiväristä osaa, jonka mittana kansannaiset käyttivät kyynärpää-sormenpäät mittaa, se oli noin 45-65 cm kutojasta riippuen. Sitten kortteli raitaa eli vaaksan verran värillisiä raitoja. Vaaksan pituus on noin 15 cm peukalon päästä keskisormenpäähän."  

Koska värillisä kuteita oli vähän saatettiin tehdä villalangasta värillisiä osia ja koska raita on leveämpi kuin vaaksa, olivat nämä hienot juhlamatot. Kuulemani mukaan laitettiin kesäkuussa puhtaalle lattialle juhannussiivouksen jälkeen.

Kuvassa neljä sukupolvea, kuva on otettu 1950 luvun lopussa Pomarkussa. Alla olevan tekstin perusteella on helppo arvata keitä kuvassa on. Vakavaa väkeä, nuorin sentään uskaltaa hymyillä :)

Pesin matot mattolaiturilla syyskuun alun kesäisenä päivänä, ja miettin mattojen matkaa. Kovin satakuntalaisia ovat. Matot on tehty Pomarkussa isoisoäitini Amanda Aurooran (s.1876) kotiin. Sieltä ne  siirtyivät isoäitini Hilja Amandan (s. 1900) luo Vampulaan ja seuraava etappi oli äitini  Ritva Inkeri (s.1932) Eurajoella. Mattoja on siis pesty Pomarkunjoessa, Matkusjoessa, Eurajoessa ja Kokemäenjoessa. Oi, kun matot osaisivat kertoa, mitä ovat nähneet ja kuulleet :)