perjantai 31. toukokuuta 2013

Purjelentokonepipo

En malttanut rikkoa tätä purjelentokonepipoa. Se on jotenkin niin osa meidän perhettä. Pipo on ollut kummallakin lapsella käytössä. Ja rakkaalle puolisolleni olen tehnyt ainakin neljä samatyyppistä pipoa. Jos joku ihmettelee, miksi rakaalta puolisolta ei ole yhtään neuletta tulossa peittoon, niin selitys on tämä:
a) hän on ainoa perheestämme, joka ei ole kasvanut ulos neuleista,
b) hän käyttää kaikki neuleet niin loppuun, ettei niistä yksinkertaisesti ole mitään peittoon laitettavaa. 
Siitä tummansinisestä kuvioneuleesta tein yhden "superpalan" -  neljän pienen palan kokoinen. Neule oli niin lerppua, että vähän jäykistin palaa pujottamalla siihen kolmen sentin välein tukilankoja - pikin ja poikin.
Purjelenokonepipon ompelin löysillä harsimispistoilla superpalaan. Se on nyt hiemen epäsymmetrisesti, tarkoituksella. Toivotaan, että lopullisessa kokoonpanossa paikka on ok. Näin ainakin sen nyt näen.
Ja vihdoin kaikki palat ovat valmiita :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti