sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

5. Rakas Tilkkupeitto, palat yhteen

Tilkut ovat valmiina. Mittausta, mittausta, onko vuori sopivan kokoinen? Sopivatko kaikki palat keskenään yhteen? Ovatko kaikki tärkeät muistot mukana?
 Kokoan peiton hyväksi koetulla tavalla, ensin teen vaakarivit.
Ja sitten yhdistän ne  vaakarit. Joka välissä pitää ottaa silitysrauta esiin ja avata saumat.
 Tilkkupeitto alkaa olla valmis.
Aina välillä jokin tilkku palauttaa mieleen muistoja, juhannusilta, teatterissa käynti, leppoisa arki kotona... onneksi ei ole kiirettä.
Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: "Ei siis ole ihme, että surusta syntyy niin todellisia, rikkaita ja koskettavia tarinoita.  - Kaikki se, mikä joskus on ollut totta, on elävänä läsnä surussasi tänäänkin."
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Mirja13. maaliskuuta 2016 klo 14.22

    Olen aivan sanaton. Tilkkupeitostasi tulee ihana ja mittaamattoman arvokas. Sinulla on nyt kaksi hienoa rakkaudella tehtyä peittoa, molemmat täynnä kauniita muistoja.

    VastaaPoista
  2. Kirsti13. maaliskuuta 2016 klo 18.44

    Kiitos Mirja kauniista sanoistasi.

    VastaaPoista
  3. Katri18. maaliskuuta 2016 klo 22.16

    Osanottoni suuressa surussasi. Toivon sinulle riittävästi voimia jatkaa eteenpäin. Tilkkupeitto näyttää upealta, miten kauniita muistoja, miten tärkeitä hetkiä saatkaan tallennettua siihen. Työ on varmasti tunnetta täynnä, mutta lopputulos erittäin palkitseva: voit käpertyä peiton alle melkein kuin kietoutuisit puolisosi syleilyyn.

    VastaaPoista
  4. Kirsti19. maaliskuuta 2016 klo 15.47

    Kiitos lohduttavista ajatuksistasi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)