Tämä postauksen aiheena ei ole käsityö vaan pikemminkin jalkatyö. Toukokuun vapaa-aika meni matkan valmistelussa - matkalla - matkasta elpyessä. Matka oli minun mittakaavassa huikea hyppy tuntemattomaan, joten päätin kirjoittaa siitä muutaman rivin. Juu ei, tästä ei tule matkablogia.
Reisussa oli neljä vaelluspäivää pohjoisosassa maata, Albanian Alpeilla. Patikointia oli yhteensä lähes 50 km, aikaa kului 25 tunnin pintaan ja nousuja ja laskuja noin 2000 m. Kaikkina päivinä satoi!
Theth laakson luonnonpuistossa tehtiin kaksi vaellusta, ensimmäisenä päivänä läheiselle harjanteelle
Paljon puroja joissa oli runsaasti vettä, johtuen siitä, että kevät oli myöhässä ja vuorilta solisi alas lumien sulamisvesiä. Aikamoista hyppelyä kiveltä kivelle, kun ylitettiin purot.
Toisena päivänä vaelsimme Theethin laaksossa 15 kilomertriä, päätepisteenä oli sininen silmä, luonnonkaunis lähde. Siinä oli mahdollisuus uida. - Käytin tietysti mahdollisuuden :)
Polku myötäili pientä turkoosinsinistä Theth -jokea.
Vaeltaminen veden kohinassa ja maiseman vihreydessä oli rentouttavaa,
ja pulahtaminen 7 asteiseen veteen virkistävää ;)
Ryhmässä oli kymmenen toisilleen tuntematonta naista. Jotenkin minulla oli olo kuin olisin ollut jossain reality - ohjelmassa - ketään ei kuitenkaan äänestetty pois. Theth -laakson majapaikka oli kovin vaatimaton - kesäkäyttöön tarkoitettu majatalo. Koska oli varhainen, kylmä kevät, yöpymistilat olivat 11 asteisia ja kosteita. Hrrrr... (Muut matkan hotellit olivat ensiluokkaisa ja lämpimiä.)
Kolmantena vaelluspäivänä oli matkan vaativin ja upein osuus. Vaellus vanhaa muulipolkua Thethistä vuorten yli Valbonan laaksoon. Alkuosa noususta tehtiin komeassa lehmusmetsässä.
Aamupäivän vaellus oli nousua, vehreiden vuoristoniittyjen yli.
Reitin korkein kohta, Valbona -sola 1780m. (Ja minä onneton podin migreeniä - kaksi kylmää yötä oli tehtnyt tehtävänsä. Oppaamme oli niin ystävällinen, että kantoi reppuni ja yksi matkaseuralainen lainasi lämpimän fleecetakin. KIITOS.) Jos ei olisi ollut pilviä, tästä kohdasta näkyisi henkeäsalpaavat maisemat sekä Thethin että Valbonan laaksoon.
Myöhäisen kevään johdosta laskeutuminen Valbona -laaksoon oli jylhää ja lumista. Onneksi me suomalaiset olemme tottuneet lumeen ja talveen.... ja migreeni helpotti, kun nousu päättyi ja laskeutuminen alkoi.
Maisema oli näin mustavalkoista, tämä on ihan normi värikuva.
Tämä vaalea sorannäköinen maa on jokien pohjaa, keväällä kun lumet sulavat vuorilta, tässä virtaa vettä ja paljon. Valbonan laaksossa saattaa olla talvella jopa kolme metriä lunta.
Neljäntenä päivänä kohteena oli
Valbonan kansallispuistossa oleva patikointireitti noin 1500 metrin korkeuteen,
Pieni kapea polku nousi jyrkkää ja kivikkoista rinnettä.
Lounaspaikka oli 1520 metrin korkeudessa ja olimme lähes pilvessä, upeat vuorenhuiput jäivät näkemättä!
Alaspäin oli mukava jolkutella
Kaikkialla Albaniassa on vainoharhaisen diktaattori Hoxan rakennuttamia bunkkereita, perhekohtaisia suojia, niillä ei ole ollut, eikä ole mitään käyttöä.
Viides matkapäivä olikin risteily Komanijärvellä, se on vuonomainen tekojärvi, joka on tehty 70-luvulla. Ihanaa sai vain olla Albanian lipun heiluessa. Kotkia ei näkynyt muualla kuin lipussa. Aurinkokin tuli viimeisenä päivänä esiin.
Albaniasta jäi hyvä kuva ja tuntuma, ihmiset ystävällisiä, ruokana usein lampaan lihaa, sekä huippu hyvin laitettua että vähemmän onnistunutta. Pääasiassa ruoka oli maittavaa. Lampaanlihan kiintiö tosin on kohdallani tältä vuodelta täynnä. Kaikkein hienointa oli kyllä upeat maisemat ja mukava matkaseura :)
Video mitä olisikaan näkynyt, jos ei olisi satanut 😄
Innostuin muistelemaan lomaa ja siksi tämä pitkä postaus. Kiitos, jos jaksoit tänne asti. Kuvia lisää albumissa
Albania kevät 2019, Shkoder, Theth, Valbona, Tirana
Tekstit
