7. Rakas Tilkkupeitto, valmistuu

Ompelutyö tuli valmiiksi. On aika siivota koti, kevätaurinko toi esiin valtaisan määrän pölyä ja langanpätkiä. Ihastelen valmista työtä, levitin sen sohvalle ja käyn katselemassa.

 Vielä työn viimeinen vaihe, yhdistää Rakas Tilkkupeitto 58:lla nappilla alkuperäiseen torkkupeittoon

 Jotenkin pitkitin nappien ompelua, keksin kaikkea pientä, en halunnut, että työ valmistuu.

 Aloin nähdä unia Rakkaasta Puolisostani.

Nyt työ on valmis, ja surutyöni on päässyt kunnolla alkuun. Kiitos kommenteista ja lämpimistä ajatuksista, ne auttavat jaksamaan ja jatkamaan. Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: " Uskon, että vaikka surutyö tuleekin tehdyksi, jokin osa kaipuusta ei koskaan katoa. Se muuttuu vähitellen osaksi omaa persoonaa. Sen sisältämä lohduttomuus kuitenkin lientyy ja ikävöintiin liittyvät kiitollisuus ja lämpö pääsevät paremmin esiin. Ehkä ihminen on alkuaan kaipaava eläin. "

6. Rakas Tilkkupeitto, nappilistoja

Peitto alkaa olla valmis. Miten se kiinnitetään siihen torkkupeittoon?
No, miesten paidoissa on aina hienot nappilistat. Päätin hyödyntää ne.

Kummallisen värinen kuva? Työni sininen hetki? Kaipaus menneeseen?

Yleensä isoissa käsityöprojekteissa tulee kohta, kun ei jaksaisi ja tässä työssä se hetki oli tämä. Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: " Kaipaus tulee sinne, missä sille on tilaa ja aikaa. Yleensä ne ovat yksinäisiä hetkiä, jolloin sureva on kääntynyt sisäänpäin kuljeskellen muistojensa ja mielikuviensa parissa. - Ehkä kaipuu on juuri se osa surua, missä kaikkein selvimmin on läsnä kaksi hyvin erilaista puolta: ääretön murhe mutta samalla myös syvä ja onnellinen tietoisuus siitä, minkä lahjan on joskus elämältä saanut ja todeksi elänyt.

5. Rakas Tilkkupeitto, palat yhteen

Tilkut ovat valmiina. Mittausta, mittausta, onko vuori sopivan kokoinen? Sopivatko kaikki palat keskenään yhteen? Ovatko kaikki tärkeät muistot mukana?

 Kokoan peiton hyväksi koetulla tavalla, ensin teen vaakarivit.

Ja sitten yhdistän ne  vaakarit. Joka välissä pitää ottaa silitysrauta esiin ja avata saumat.

 Tilkkupeitto alkaa olla valmis.

Aina välillä jokin tilkku palauttaa mieleen muistoja, juhannusilta, teatterissa käynti, leppoisa arki kotona... onneksi ei ole kiirettä.

Lainaus Martti Lindqvistin kirjasta: "Ei siis ole ihme, että surusta syntyy niin todellisia, rikkaita ja koskettavia tarinoita.  - Kaikki se, mikä joskus on ollut totta, on elävänä läsnä surussasi tänäänkin."

4. Rakas Tilkkupeitto, tilkkuja, tilkkuja

Lopulta kaikki tilkut tuli leikattua, ja saahan niitä vielä muutettua. Ensin tosiaan ajattelin, että yksi tilkku koostuu kolmesta palasta. Toisin kävi. Koska mukaan tulevia paitoja oli niin paljon ja minun perusteellinen sommittelusilmä vaati rytmitystä, osaan tilkuista tuli viisi palaa.

Kun tilkut oli leikattu, jätin työn hautumaan viikoksi. Sitten tuli sellainen olo, että valkoisesta juhlapaidasta pitää saada tilkkuja mukaan... kaikki juhlahetket ovat siten tallella.

Saumuri esiin ja tilkkujen kokoaminen voi alkaa. Jokaisella tilkulla on oma "osoite" tilkun vasemmassa yläkulmassa.

Ja sitten tillkuja ja langanpätkiä oli jokapuolella taloa,

Ompelin tilkkuja koko sunnuntaipäivän innostuneesti. Illalla nousi kyyneleet silmiin, niin olin ajatuksissani elänyt mennyttä aikaa, että kaipaus iski kovaa.... tämä työ on käynnistänyt mielessäni melkoisen prosessin. 

3. Rakas Tilkkupeitto, sommittelua

Aikani paitoja katseltuani, otin vaan sakset käteen ja aloitin tillkujen leikkaamisen. Vähän hirvitti ja sydämeen sattui.

 Aluksi yritin katsoa, että värit ja kuviot sopivat keskenään yhteen.

Pian kuitenkin tärkeämmäksi tulivat muistot. Mukaan piti saada ainakin kesäpaita, josta tuli mieleen hellepäivä; Rakas Puoliso pyöräili töistä kotiin, nosti paidankaulusta vilvoittellakseen ja totesi: Onpa kuuma. Sitten lähdimmekin Yyteriin uimaan :)

Tai paita, josta muistui patikoinnit Itävällan Alpeilla.  Puhumattakaan niistä paidoista, jotka nostivat näkyviin ystävien kanssa vietetyt mukavat hetket.

Mitähän tästä tulee, kun muistot ohjaavat suunnittelua...

Yksi mukava ihminen sanoi, että tämä on kuin taideterapiaa; vanhasta syntyy jotain uutta ja samalla järjestelee mielessään muistot.

2. Rakas Tilkkupeitto, suunnittelua

Jotta saa tehtyä tilkkupeiton (ainakin minun) pitää pitkään pähkäillä ja piirrellä, miettiä miten projekti toteutetaan.

 Kaivoin esiin 2013 torkkupeittoprojektin mittapalat ja mittailin valmista peittoa minkä kokoinen vuoresta pitäisi tehdä.

Alkuajatuksena oli tehdä vain simppelisti 17x17 neiliöitä, mutta ei se minulta onnistu, tehdä joku käsityö yksinkertaisesti. Aloin suunnittelemaan peittoa niin, että yksi 17x17 neliö tehdään kolmesta palasta. Lentsikankin kuvaa hahmottelin, mutta se alkoi tuntua liian haastavalta ja luovuin ajatuksesta.

Samalla silmäilin paitoja, mitkä sopisivat samaan tilkkuun. Miten paljon muistoja voikaan liittyä rakkaan puolison kauluspaitoihin.... siihen tämän taustalla olevaan suurenpaan muutokseen löysin avuksi kirjan: Martti Lindqvist Surun tie.

1. Rakas Tilkkupeitto

Keväällä 2013 valmistui Torkkupeitto 
Aika pian huomasin, että eipä tästä tullutkaan niin mukava kuin piti. Olen vähän allerginen villalle ja hetken torkuttuani aloin kutisemaan, enkä saanut oltua peiton alla. Meni vähän niinkuin nokoset pieleen.

Jossain vaiheessa keksin, että teen rakkaan puolison vanhoista kauluspaidoista vuorikankaan. Aloinkin keräämään vanhoja kuluneita paitoja. Pinoon eksyi myös kankaanpala, jonka toin 1982 Italista - purjelennon EM esikisoista. Esikoinen oli silloin 1,5 vuotias ja ajattelin ommella hänelle kankaasta jotain kaunista - eipä ole tullut tehtyä.

Sitten maailmani romahti kesäkuussa 2015. Yht'äkkiä kaapeissa oli paitoja, joille ei ollut käyttäjää. Nyt ajattelin käynnistää surullisen tilkkutyöprojektin, valitsen paidoista kauneimmat ja teen sen vuorinkankaan. 

 Rakkaan puolison "näköisiä" paitoja

Uudissukkia

Joskus ennenvanhaan sukkalankaa säästettiin, niin, että leikattin risa jalkaterä pois ja vanhaan sukanvarteen kudottiin uusi sukka. Kätevää.

Nykyään teen niin, koska säästän aikaa. Näitä perussukkia kun kuluu. Tuntuu, että laminaattilattia on oikea sukkasyöppö. Tässä parit uudistetut sukat. Ei mikään suureellinen käsityötaidon näyte, mutta pala oikeaa kiireistä arkea :)

Varresta vaan poikki ja uutta tilalle. Kun pysyy 7.veljestä merkissä, aina löytyy kohtalaisen sopiva lanka.

Ja eikun menoksi!

Vauvan myssy

Alkukeväällä sain tilauksen kutoa myssyn vauvalle, jonka sukupuoli oli arvoitus. (Nykyään aika harvinasta :)

Päätin tehdä oikein makean "karkki" myssyn. Langat ovat norjalaista Knopp - villalankaa - kauniita pastellivärejä.

Vihreällä pohjalla vaaleanpunaista ja vaaleansinistä. Sopivasti , sileää, resoria, oikeaa ja nurjaa ja aina oikeaa. Malli on sama peruspitsimyssy, joita olen tehnyt useita. Olin vain vaihtelun tarpeessa ja jätin pitsit tekemättä.

 Taakse tuli raitojen ja kavennusten avulla kaunis pyörylä.

Huomasin myös, että meillähän on hieno "teline" vauvanmyssylle. Kuvassa oleva patsas on pienoismalli Harmon patsaasta. Ilmailualan kiertopalkinto, jonka parempipuolisko sai 1980 luvulla.. Nyt patsaalle löytyi oikein käyttöä, myssy oli hyvä muotoilla siinä, just sopivan kokoinen maapallo.

Kaikenkaikkiaan myssy liittyy kummallisesti levottamaan maailman tilanteeseen. Tilattu myssy on mennyt Ukrainalaiselle nuorelle parille, joka on jenkeissä ja ennen vauvan syntymistä heidän piti palata kotimaahan. Sitten kaikki muuttui, tässä tilanteessa, he jäivät odottamaan Ukrainan tilanteen rauhoittumista. Miten voikaan pieni myssy kytkeytä näin eri näkökulmista maailmaan.

Pussilakanat

Tästä tulee pitkä postaus, totta pussilakanoista voi kirjoittaa pitkään?

Yli 25 vuotta sitten tarvitsin asuntovaunuun lakanat. Sellaiset, joissa ei heti näkyisi pienet "kurajäljet" lapsien jaloista. Kesäsade ja asuntovaunuasuminen oli haastava yhdistelmä :) Silloin vielä oli olemassa Porin puuvillatehdas - oikea tehdas, missä valmistettiin kangasta. Rakennus on edelleen, mutta tehdas on lopettanut toimintansa jo kauan sitten.

Porin puuvillatehtaan tehtaanmyymälässä näin täydellisen lakanakuosin, sinertävällä pohjalla ruskean sävyinen maailma. Tehtaanmyymälässä ei kangasta ollutkaan niin paljoa kuin olisin tarvinnut. Kaikki palat alennuslaatikoista kerättyäni, sain koottua kaksi aluslakanaa ja yhden pussilakanan + kaksi tyynyliinaa.

 Parivuotta sitten minua rupesi vaivaamaan pariton pussilakana. Päätin, että yhdistän ne kaksi aluslaknaa ja se on siinä. Ennenkuin ehdin tehdä työtä, rakas puolisoni mainitsi, että nämä ovat sitten vaunulla hyvät lakanat, (siellä puretaan ja kootaan peti joka päivä). Näistä näkee hyvin kumpipää on pääpuoli ja kumpi jalkopää.... se siitä aluslakanoiden yhdistämisestä pussilakanaksi.

Alkoi etsintä, kirjavalle kankaalle sopiva kirjava pari. Sitä ihanaa puuvillatehtaan tehtaanmyymälää ei enää ole. Aina kun kävin kangaskaupoissa, tsekkasin puuvillakankaat sillä silmällä.Kerran Anttilassa, lakanaosastolla näin täydellisen; lastenlakanan kuosissa oli aivan oikean sinisiä raitoja ja lentokoneita :D. Nopeasti hylkäsin ajatuksen; ruveta nyt tekemään valmiista lakanoista jotain. - Parin päivän päästä menin ja ostin kaksi pussilakanasettiä...

Tilkkutöihin, laskemaan ja pähkäilemään, miten kankaat yhdistetään niin, että tulee jotain järkevää.

Puolitin sen maapallopussilakanan ja tein siittä lentokonekankaasta toisenpuolen, päälliskauppana tuli vielä kaksi tyynyliinaa. Täydellinen lentokenttäasuntovaunulakanasetti :D (33 kirjainta!)

Lentokonesukat

Joulu on ohi ja lahjat annettu, joten asian voi julkaista :)

Sukat on itseasissa tehty jo viime kesänä. Purjelentäjälle tein lentokonesukat. Pilotti suostui jouluna esittelemään sukkiaan.

 Malli on helppo. Kudotaan perussukat, joihin tehdään jalkaterään kahden kerroksen raita.

Kun sukat ovat valmiit, ommellaan kuvio silmukoiden päälle. Koneen rungon alaosaan tulee 7 silmukkaa x1 kerros, 5s x 1krs ja 3s x 1krs ja rungon yläosa 7s x 2krs, 5s x1krs ja 3s x 1krs. Peräsin: ensin 8 silmukan "pylväs" ja sitten yksi 9 silmukan vaakakerros.

 Niin ja sukkia on siis kaksi paria.

Oikeastaan sukat ovat matkamuistoja. Kesällä 2013 oli Räyskälässä purjelennon SM kisat, mustat sukat kudoin siellä. (Sukkien saaja voitti oman luokkansa SM mestaruuden! :)  Siniset sukat kudoin Puolassa purjelennon EM -kisoissa.

SM- kisoissa oli aika kylmää, joten kudoin pääasiassa autossa.

Puolassa oli lämmintä ja aurinkoista, välillä jopa niin, että villasukan kutominen tuntui ihan hullulta.

Torkkupeitto

Nyt se on valmis. Kuten blogini otsikko lupaa, tässä torkkupeitto -projektissa on ollut uusia ja vanhoja käsitöitä. Tältä näyttää lopullinen peitto

Olen tyytyväinen, sain peiton valmiiksi. Tästä ei tullut sellaista ikuisuusprojektia, mitä nuo minun aiemmat peitot ovat olleet.

Tässä postauksessa on myös tyttäreni ottamia kuvia :) Niin, ja jos joku haluaa aloittaa lukemisen alusta, sarjan ensimmäinen postaus on Ajatus 18.4.13

Nautin jo ajatuksesta; sateinen syksyinen sunnutai-itapäivä; kääriydyn ruuan jälkeen iltapäivänokosille :) (Melkein jo odotan syksyä...)

Kiitokset lukijoille, toivottelen heleää keskikesän juhlaa kaikille. Peittoa tehdessä mieleeni tuli runo, joka on lapsuuteni muistikirjassa. Siihen on hyvä päättää tämä työ.

Lapset yön ja auringon,

juoksevaa Elämän rihma on.

Sukkula lentää ja pirta lyö,

joka hetki on aina uus,

joka hetkessä ikuisuus.

Ilon yli ja keveän, 

kasvaa kangas elämän!

Edit. 9.8 Muutin alkuperäisen teksitin Tyhjän yli ja pimeän kasvaa kangas elämän! Muotoon Ilon yli ja keveän, kasvaa kangas elämän. Näin muotoiltuna se vastaa paremmin torkkupeiton tarinaa :)

Signeeraus

Todellista fiilistelyä. Torkkupeittoni rupesi silmissäni näyttämään "taideteokselta" ja päätin tehdä vielä signeerauksen ja valmistusvuoden  :D

Kirjoin ne linnunsilmäpistoin, vapaalla tyylillä, karhuvillapaidan kirkkaansinisellä langalla. Nyt peitto on täydellinen.

Tupsuja

Lisää koristeita. Vanhoista neuleista on jäljellä vielä tupsuja, jotenkin en vain malta laittaa niitä pois. Niinpä sommittelin nekin torkkupeittooni.

Hiippalakin tupsu on peiton alakulmassa ja sille tein ihan oman "alustan". Nyt tupsu on visuaalisesti yhdistetty lakkin paloihin. :)

Potkupuvun myssyn tupsu on melkein keskellä peittoa. Se lisää mukavasti kolmiuloitteista näkymää ja se sopii hyvin siihen vauvanvaatevaaleansiniseen raitaan,

Lappipipon tupsut ovat vasemmassa yläkulmassa, kohtuullisen lähellä pipon paloja. 

Sitten tuli innostus kokeilla vieläkö osaan tehdä tupsuja? Osasin. Tummansinisen langan lopuista tein kolme  pyöreää tupsua koristamaan kulmia. Jokohan tämä olisi valmis?

Reunapitsiä

Näin pyykkikorissa anopin tekemän joululiinan - odottaa steariinitahran poistoa. Joululiinan reunassa on viehättävä virkattu pitsi. Siitä sain ajatuksen, torkkupeittoonkin voisi tehdä reunapitsin. Lapset sattuivat olemaan kotosalla, kun pohdin tehdäkkö vai ei? Tytär sanoi: "Sen tekemiseen menee ihan kamalasti aikaa. " Poika jatkoi: "mutta eikös se olekin käsityön perimäinen tarkoituskin. "

Jotain tämäntyyppistä se peiton reunapitsikin saisi olla. Ja eikun laskemaan silmukoita ja pylväitä ja kokeilemaan, saisinko selvitettyä miten pitsi on virkattu.

Elämäni ensimmäinen pitsi on tässä valmiina odottamassa viimeistelyä.

Kyllä se niin on, että höyrytys tekee neuleelle ihmeitä. Nyt kun pitsi on valmis, olen tyytyväinen, että tein sen. Virkkausta viisi kertaa peiton ympäri, eikä aikaakaan mennyt ihan kamalasti :)