Lippalakista lippa

Olen tullut siihen ikään, että on pakko suojata kasvot auringolta - valoekseema? (oma diagnoosi...!)

En oikeastaan ole hatun tai lippalakin käyttäjä, haluan vain varjostaa kasvot. Näin se käy: otetaan yksi lakki 23:n lippiksen kokoelmasta. Leikataan päälaki pois, jätetään 3cm kaitale ja huolitellaan saumurilla.

 Ajattelin tehdä vielä tikkauksen, sitten totesin, ettei se tuolta hiusten alta näy, enkä tehnyt.

Oikeastaan olisi voinut vaan purkaa leikattua saumaa repaleiseksi ja antaa olla niine hyvineen. Kerrankin YIT:n mainoslahjasta on jotain hyötyä! 😄

Lipan suojasta on nyt helppo toivottaa aurinkoista heinäkuuta!

Albania - vaellusta Pohjois-Albaniassa

Tämä postauksen aiheena ei ole käsityö vaan pikemminkin jalkatyö. Toukokuun vapaa-aika meni matkan valmistelussa - matkalla - matkasta elpyessä. Matka oli minun mittakaavassa huikea hyppy tuntemattomaan, joten päätin kirjoittaa siitä muutaman rivin. Juu ei, tästä ei tule matkablogia.

Reisussa oli neljä vaelluspäivää pohjoisosassa maata, Albanian Alpeilla. Patikointia oli yhteensä lähes 50 km, aikaa kului 25 tunnin pintaan ja nousuja ja laskuja noin 2000 m. Kaikkina päivinä satoi!

Theth laakson luonnonpuistossa tehtiin kaksi vaellusta, ensimmäisenä päivänä läheiselle harjanteelle

Paljon puroja joissa oli runsaasti vettä, johtuen siitä, että kevät oli myöhässä ja vuorilta solisi alas lumien sulamisvesiä. Aikamoista hyppelyä kiveltä kivelle, kun ylitettiin purot.

Toisena päivänä vaelsimme Theethin laaksossa 15 kilomertriä, päätepisteenä oli sininen silmä, luonnonkaunis lähde. Siinä oli mahdollisuus uida. - Käytin tietysti mahdollisuuden :)

Polku myötäili pientä turkoosinsinistä Theth -jokea.

Vaeltaminen veden kohinassa ja maiseman vihreydessä oli rentouttavaa,

 ja pulahtaminen 7 asteiseen veteen virkistävää ;)

Ryhmässä oli kymmenen toisilleen tuntematonta naista. Jotenkin minulla oli olo kuin olisin ollut jossain reality - ohjelmassa - ketään ei kuitenkaan äänestetty pois. Theth -laakson majapaikka oli kovin vaatimaton - kesäkäyttöön tarkoitettu majatalo. Koska oli varhainen, kylmä kevät, yöpymistilat olivat 11 asteisia ja kosteita. Hrrrr... (Muut matkan hotellit olivat ensiluokkaisa ja lämpimiä.)

 Kolmantena vaelluspäivänä oli matkan vaativin ja upein osuus. Vaellus vanhaa muulipolkua Thethistä vuorten yli Valbonan laaksoon. Alkuosa noususta tehtiin komeassa lehmusmetsässä.

 Aamupäivän vaellus oli nousua, vehreiden vuoristoniittyjen yli.

Reitin korkein kohta, Valbona -sola 1780m. (Ja minä onneton podin migreeniä - kaksi kylmää yötä oli tehtnyt tehtävänsä. Oppaamme oli niin ystävällinen, että kantoi reppuni ja yksi matkaseuralainen lainasi lämpimän fleecetakin. KIITOS.) Jos ei olisi ollut pilviä, tästä kohdasta näkyisi henkeäsalpaavat maisemat sekä Thethin että Valbonan laaksoon.

Myöhäisen kevään johdosta laskeutuminen Valbona -laaksoon oli jylhää ja lumista. Onneksi me suomalaiset olemme tottuneet lumeen ja talveen.... ja migreeni helpotti, kun nousu päättyi ja laskeutuminen alkoi.

Maisema oli näin mustavalkoista, tämä on ihan normi värikuva.

Tämä vaalea sorannäköinen maa on jokien pohjaa, keväällä kun lumet sulavat vuorilta, tässä virtaa vettä ja paljon. Valbonan laaksossa saattaa olla talvella jopa kolme metriä lunta.

Neljäntenä päivänä kohteena oli Valbonan kansallispuistossa oleva patikointireitti noin 1500 metrin korkeuteen,

Pieni kapea polku nousi jyrkkää ja kivikkoista rinnettä.

Lounaspaikka oli 1520 metrin korkeudessa ja olimme lähes pilvessä, upeat vuorenhuiput jäivät näkemättä!

 Alaspäin oli mukava jolkutella

Kaikkialla Albaniassa on vainoharhaisen diktaattori Hoxan rakennuttamia bunkkereita, perhekohtaisia suojia, niillä ei ole ollut, eikä ole mitään käyttöä.

Viides matkapäivä olikin risteily Komanijärvellä, se on vuonomainen tekojärvi, joka on tehty 70-luvulla. Ihanaa sai vain olla Albanian lipun heiluessa. Kotkia ei näkynyt muualla kuin lipussa. Aurinkokin tuli viimeisenä päivänä esiin.

Albaniasta jäi hyvä kuva ja tuntuma, ihmiset ystävällisiä, ruokana usein lampaan lihaa, sekä huippu hyvin laitettua että vähemmän onnistunutta. Pääasiassa ruoka oli maittavaa. Lampaanlihan kiintiö tosin on kohdallani tältä vuodelta täynnä. Kaikkein hienointa oli kyllä upeat maisemat ja mukava matkaseura :)

Video  mitä olisikaan näkynyt, jos ei olisi satanut 😄

Innostuin muistelemaan lomaa ja siksi tämä pitkä postaus. Kiitos, jos jaksoit tänne asti. Kuvia lisää albumissa Albania kevät 2019, Shkoder, Theth, Valbona, Tirana

Tuohikontti ja tuohirasia

Vanhoja käsitöitä, olisivatko miesten kästöitä? Äidin isä, minun pappani, vanhempi konstaapeli (1898 - 1966) teki eläkepäivillään tuohesta pieniä koriste-esineitä: tuohikontti, virsut, rasioita, kannella ja ilman. Kaksi on kulkeutunut minulle, pohjassa nimikointi JT -62

Lapsuudesta on jäänyt muistikuvia, ensin kerättiin tuohta tiettynä aikana kesästä, koivusta ei saanut ottaa liikaa kerrallaan. Maanomistajalta piti olla lupa - olihan pappa vanhempi poliisikonstaapeli - (pienelle tytölle vähän pelottava ammatti). Tuohi sai ilmavasti kuivua ja työn alkaessa sitä tarvittaessa kasteltiin, näin tuohesta tuli taas kimmoisaa ja sitä oli hyvä työstää. Ihmeellisesti papan varmasti jo vähän kankeat sormet näitä esineitä taivutteli.

Usein hän myös lauloi askarellessaan J. Karjalaisen sittemmin  Lännen-Jukka CD:llä tunnetuksi tekemiä amerikansuomalaisia lauluja, esim  Piupali paupali  tai Minun kultani kaunis on. Sikäli jännä sattuma, pappani etunimi oli Jukka ja hän eli nuorena Amerikassa useita vuosia. Pappani ei ole J.Karjalaisen Lännen Jukka, jota hän kuvaa pienikokoiseksi ja vinoon kasvaneeksi käppyräksi. Minun pappani oli pitkä ja komea mies :)

Sain pääsiäisen edellä pussillisen rairuohon siemeniä ja niiden innoittamana askartelin ja somistelin pienen pääsiäisasetelman.

Hyvää pääsiäistä ja aurinkoista kevättä!

Yöasuja - siis vaatteita

En tiedä olenko pöhkö, kekseliäs, nuuka vai maailmanpelastaja, minulle kun tulee tällaisia ihmejuttuja mieleeni. - Pino 90-luvun ylisuuria teepaitoja. Osa paidoista on ollut käytössä, osa on ihan koskemattomia mainospaitoja. Paljon hyvää puuvillaa, ei voi laittaa pois. Päätin tehdä yöasuja - olen joskus testannut asiaa ja se toimi. Yöpaita T-paidoista

Rennolla otteella leikkausta ja ompelua. Otetaan kaksi T-paitaa, hyvä, jos voi valita toisiinsa mätsäävät...

Työprosessi etenee kutakuinkin näin:
Leikkaus:
Ylävartalon osa: Leikataan sivuista tasaisesti ylimääräistä pois, pääntie ei tarvitse muutosta.
Alavartalon osa: Leikataan suorakaitaleenmuotoiset palat (leveys sama kuin em. osassa) T-paidasta ja irroitetaan hihat.
Hihat: Sovitetaan em. hihat ensimmäisen paidan hihojen jatkeeksi tai jos tykkää lyhyistä hihoista, niin sitten ei.
Saumurilla ompelu:
Yhdistetään teepaitojen hihat
Yhdistetään ylä ja alaosat
Sivut yhdellä saumalla kuntoon.
Viimeistely:
Päätellään langanpäät
Pestään ja silitetään

Voila', yöasu on valmiina käyttöön. Tein samaan syssyyn kolme eli nyt  kaapin pinossa on kuusi T-paitaa vähemmän

Näitä voisi varmaan kutsua "seksin tappajaksi" ;)  varsinkin kun kuvan teksti on yhdessä peffan kohdalla. Heh.

Tyynyliinat

Tarvitsen lisää tyynyliinoja, jotain sentään kuluu ihan puhki. Koska kaapeista löytyy kankaita, ryhdyin tekemään niitä jo olemassa olevista aineista.

Ensimmäinen pino näytti tältä. Olin jo iskemässä sakset kankaaseen, kun tajusin, onpa tässä paljon punaista! Kyseessä on tuo vanha lastenhuoneen verho - siirsin sen takaisin kaappiin. En vaan kertakaikkiaan voi nukkua, jos tyynyliinassa on punaista :D

Vaaleansininen, koivunoksilla kuvioitu kangas on mainoslahja, Finlaysonin pöytäliina. Ruusukuvioinen on paitapuserokangas, jonka olen aikoja sitten ostanut, kuten näkyy ei siitä koskaan tullut paitapuseroa.  Sini-valkoinen kangas tuli taloon kun, äitimuori tyhjensi kaappejaan minun kaappeihin :) noin 25 vuotta sitten. 

Kuusi tyynyliinaa valmistui. Vaikka tyynyliina on aika simppeli tehdä, oli yllättävän paljon hommia. Kankaat piti ensinnäkin pestä ennen ompelua. Kun hautoo kangasta kaapissa yli 20 vuotta, on se tosi tunkkaisen oloinen, vaikka on periaatteessa puhdas. Kaikki kankaat ovat 100% puuvillaa, oikein sopivaa tyynyliina-ainetta

Tuli hyvä mieli, tarpeettomat kankaat muuttuivat tarpeellisiksi tavaroiksi. 

Pitsisukat

Elämäni ensimmäiset itse tehdyt pitsisukat. Täältä sain idean, että voisin kutoa itselleni pitsisukat.
Jännitystä tavallistakin rauhallisempaan uudenvuodenaattoon.. ja nyt jo postaus :) !... Aloin tehdä näitä sukkia. Ideamallin ruutukaavio ei tullutkaan esiin, enkä jaksanut ruveta kaivelemaan Novitan tunnuksia. Onhan minulla neulemallilehtiä vaika kuinka, valikoin yhden mallin ja olin jo luomassa silmukoita, kun huomasin, että näistähän tulee palmikkosukat, ei himoitsemani pitsisukat. Siis nettiin ja sieltä perus Pirkka pitsisukka. Kesken kaiken hoksasin, että idani lähde olikin palmikkosukka : D jonka ohje minulla ensin oli työnalla....

No anyway, mieleni teki pitsisukkia, jatkoin valittua reittiä. Yllättävän vaikeaa tehdä jotain ohjeen mukaan, purin työni kolme kertaa ennekuin sain kelvollista pitsiä aikaiseksi. Siinä meni uudenvuodenaatto kepeästi silmukoita laskiessa, eikä valmiiksi tullut kuin varsi ja kantalappu.

Uudenvuodenpäivänä tein sukan valmiiksi, en tosin enää jaksanut noudattaa ohjetta, vaan kudoin sukan kärkiosan ihan oman vanhan ja hyväksi havaitun mallin mukaan. Tässä tapauksessa jalkapöydän päällä oli 2 x 12 silmukkaa ja pohjasaa 2 x 11 silmukkaa näin sukasta tuli istuvampi.

Toisen sukan kutominen kesti pidempään, mutta valmista on ja sukansuissa on jopa virkattu koriste. Malliin kuuluvia helmikoristeita ja samettinauhoja en sitten enää jaksanut värkätä. Pöh.

Pitäisikö kutoa vielä toiset?

Sokkeli kuntoon ja muita muiden töitä

Vuosi 2018 on ollut niin kummallisen täyteinen, että käsitöiden tekemiseen ei ole riittänyt aikaa eikä ajatuksia. Niinpä vuoden viimeiseksi postaukseksi kirjoitan muiden tekemistä töistä.

Talon maalaus
Kesällä 'valvoin' yhden talon maalausurakan etenemistä. Maalaaminen on (kun joku on tehnyt pohjatyöt) niin kivaa, että melkein pyysin päästä mukaan hommiin. Maltoin pysyä roolissani.

Lopputatulos on sangen hyvä!


Aita huvivuoksi
Kesällä toteutin monivuotisen suuunnitelman ja hävitin pihasta valkoisen puuaidan ja hankin sen tilalle rauta-aidan, juuri niin kuin joskus suunniteltiin. Aita on hieno ja uniikkina käsityönä pihaamme tehty. Työn teki Terrame Oy, porilainen firma.

Aita kesällä ja talvella.

 Niin aidallahan ei ole muuta tehtävää, kuin koristaa pihaa!

Olen aiemmin hankkinut samasta Terrame Oy:stä ovikatoksen.

Sokkeli kuntoon, viimeisenä tärkein
Talon sokkeli on ollut murheengryyni, jotenkin se on rapautunut ihan suttuisen  näköiseksi. Talon pysytyssäpysymisen kannalta asialla ei ole merkitystä, mutta kun talossa asuu tällainen visuaalisesti orientoitunut henkilö, niin asialla on merkitystä elämän laadun kannalta :)

Tämän projektin toteutti Satakunnan Remontti & Talonmiespalvelut - jälleen porilainen yritys!

 Sokkeli ennen töiden aloitusta

Sokkeli vaiheessa. Ensin poistettiin vanhat maalit ja muut, pinnalle levitettiin uusi pinnoite. Minun tärkeä tehtäväni oli seurata pinnoitteen kuivumista :D

Sokkeli valmis. Lopuksi sokkeli sai maalin ja samalla uuden värin.

Täytyy myöntää, että asiansa osaavien ihmisten työn tekemistä on ilo seurata. Kaikki sujui hyvin ja ajallaan. Olen oppinut, että ainakin Porista löytyy yrityksiä ja tekijöitä, ihan vaikka lampunvaihtoon.

Ruusujen aika

Välillä Vanhoja käsitöitä. Lapsuudenkotini seinällä on aina ollut kaunis ruusuryijy, tässä sen tarina.

Ryijy on tehty isäni isoäidille, se on kudottu  vuonna 1875 - Irene Eliaksen tytär Katila sai sen  viisivuotissyntymäpäivälahjaksi. Kirjaimet IETK tukevat hänen nimestään, Irene Eliaksen tytär Katila. Katila on talon nimi, viisivuotiaan sukunimi oli Hakula,  hän on syntynyt  31.3.1870 Kiukaisissa ja meni naimisiin Josef Tobianpoika Jaakkola, Yrjölän kanssa ja asunut Eurajoen Sydänmaassa.

Ryijy on teettetty - en siis ole perinyt ryijyntekogeeniä  Silloin ryijyt olivat arvokkaita ja taloissa saatettiin teettää kaikille lapsille ryijy, jonka he sitten veivät aikanaan omaan kotiinsa.

Ryijy on villalankaa. Koska ryijy on niin vanha on lanka kotitekoista, käsin karstattu, kehrätty ja värjätty luonnon väreillä. Värit ovat säilyneet upeasti 143 vuotta. 

Yrjölässä oli päätetty, että ryijy annetaan ensimmäiselle lapsenlapselle, joka menee naimisiin. Ryijy oli pitkään mummulassani Onerva tätini huoneessa. Ryijy virttyi ajanoloon, mutta Onerva on kerran leikannut nukasta noin  ½cm pois, näin ryijyn värit kirkastuivat uudelleen. Onerva joutui kuitenkin luopumaan ryijystä, kun isäni ja äitini menivät naimisiin, isäni oli ensimmäinen lapsenlapsi joka meni naimisiin. Vielä on päättämättä miten ryijy periytyy seuraaville sukupolville? Ehkä laitamme facessa sukuryhmässä  kysyelyn, kuka on kiinnostunut??

Lisää ruusuja. Kuluva kesä on ollut lämmin, todella lämmin ja kukat ovat kukkineet normaalia aikaisemmin ja nopeammin. Piha on ruusuja tulvillaan.

 Neilikkaruusu, joka kukkii monisävyisin kukin, samassa kukassa voi olla kolmeakin punaista sävyä.

 Viehättävä maanpeittoruusu: Aspirin rose

Keltainen Avec Amor - ruusuntuoksu huumaa illan hämärtyessä ja taustalla suosikkini: Rosa: Rhapsody in Blue

Ja vielä yksi ruusujuttu, Porin Jazzeilla oli tänä kesänä Nick Cave - en ollut kuuntelemassa - mutta siitä asti on päässäni soinut  Nick Cave & The Bad Seeds/Kylie Minogue - Where The Wild Roses Grow

Sukkia, sukkia, lisää sukkia

Villasukat ovat kyllä oikein sellainen käsitöiden hengähdystauko - jos ei ole mitään erityistä työnalla, aina voi kutoa sukat. Ja niin on toimittu :)

 Sain "perintönä" lankoja ja tämä lanka oli kerällä todella kummallisen värinen. Päätin kuitenkin tehdä siitä sukkia, ajatuksella, eipä sillä väliä ole millaiset sukat saappaissa pyörii, kunhan ovat ehjät ja lämpimät.

Yllätyksekseni niistä tulikin ihan kelvollisia, jos vielä tuo lila olisi ollut tummansininen, olisin lopputulokseen täysin tyytyväinen, mutta menköön näin. Kaksi paria olen antanut lahjoina eteenpäin ja yhdet sujahtivat omiin saappaisiin. Ihanaa, kaikki 4 kerää on käytetty.

Koska olin rohkaistunut ottamaan "oudon" väristä lankaa käsittelyyn, jatkoin valitulla linjalla. Otin tuon kaamean pätkävärjätyn pinkki - oranssi - keltainen - ruskea - limevihreä - turkoosi - langan ja aloin etsimään sille paria. Varastosta löytynyt kirkkaanpunainen iloisesti raikasti tuota pätkävärjättyä (-jota jäi vielä aivan liikaa!) Onneksi lähipiirissä on punaisen ja raikkaiden värien ystävä. Sukat on toimitettu perille.

Värikylläisyytta on ollut jo jopa minule liikaa, nyt jotain rauhallisempaa. Yksiväriset sukat! No, en tietenkään voi kutuoa vain sukkaa, joten tein näihin tällaiset hienot varret, Ullan mallin / ohjeen mukaan. (Olen siis saanut Ullalta tummansiniset sukat lahjaksi, aivan ihana juttu -ne ovat vain juhlakäytössä)

Itselle muistiin helpon mallin ohje: Luo kahdeksalla (8) jaollinen määrä silmukoita esim. 56
Kudo 10 krs 1o, 1n . Aloita kuvioneule:
#1 krs=1o,7n  2krs=3o,5n  3krs=5o,3n  4krs=7o1n
# 2 krs oikein
# 1krs=1n,7o  2krs=3n,5o  3krs=5n,3o  4krs=7n1o
#2krs nurin
jne. niin pitkään, että varsi on sopivan pituinen
jatka 10 krs 1o,1n ja kudo kantapää ja jalkaterä.

Sinisukkia kutoessani tajusin, että minulla ei ole villasukkia, yhdet jalassa, toiset pesussa ja kolmannet parsittavana... on aika tylsä pestä yhtä sukkaparia kerrallaan. Tilanne pitää korjata.

Lankojen lopuista tein nämä, mielestäni tyylikkäät sini-harmaat sukat. Jotka otin unisukiksi - eivät kulu niin nopsaan - ratkaisu ei paranna yhtään sukkatilannettani.

Lankojen loppuja edelleen, ihan käyttösukkia, samanlaiset erilaiset. Kaikki kolme langanloppua tuli käytettyä - vaseman jalan sukkaa jouduin "säveltämään", että sain langan riittämään. Samalla päättyi hyvinpalvelleiden lentosukkien  (2.7.2017 postaus) tarina, lopetan parsimisen ja pistän ne roskiin.

Olipa kiva kutoa itselle sukkia :), nyt käytössäni on 7 paria sukkia ja yhdet juhlasukat. Mikä parasta, näihin kului niin paljon lankaa, että sukkalankalaatikon kansi menee ihan hyvin kiinni!