Lintulakki

Taas eläinaiheinen kirjoneule. Ovatkohan ne olleet muodissa 80-luvulla? Tässä mallissa on jotain nostalgista, joka vetosi minuun, erityisesti tuo röyhelö.

Alkuperäisessä mallissa ei ollut kauluriosaa. Tein sen koska tuntui, että kaula jäi muuten liian paljaaksi, suhteessa lakin lämpimyyteen. Taas tuo pykäreuna, se on yksi suosikkimalleistani, sillä saa helposti kauniin reunan. Neulotaan sileää neuletta pari senttiä, sitten yksi kerros 2 silmukkaa oikein yhteen ja langankierto. Jatketaan sileää ja viimeistelyvaiheessa taitetaan reuna ja ommellaan kevyesti yhteen.

 Hidasta näitä nyppyjä oli kutoa. Yhden nypyn kohdalla lankaa "kieputeltiin" 9 kertaa. Tekemisen iloa :)

Torkkupeittoon paloja tuli kolme ja sain säästettyä sekä röyhelön että pykäreunan. Näistä tuli napakat tilkut.

Poromyssy

Lisää punaista väriä torkkupeittoon. Eikös se ole niin, että osa kotiin kertyvistä muistoesineistä / asioista ovat sellaisia, jotka visuaalisesti eivät sovi kotiin tai mätsää omaan makuun, mutta niitä asoita kuitenkin haluaa säilyttää. Haluan muistojen torkkupeittooni vähän punaista, koska se on tyttäreni lempiväri. :)

Poromyssyn malli on ollut Kotiliedessä vuonna x. Sitä en osaa sanoa, mistä syystä olen kutonut poroja? Lanka on 7-veljestä ja myssyä on pidetty ja pesty niin, että se on osin jo huovuttunut.

Myssy on pienen lapsen, niinpä siitä tuli vain kaksi palaa. Säästin pykärenan yksityiskohdaksi.  

Lappipipo

Lappipipo on torkkupeiton vanhin kirjoneule - 38 vuotta sitten tulin illalla koulusta kotiin ja Lavikon lankapussissa olivat nämä langat. Aloitin heti lapinlapasten tekemisen, niiden varressahan on tuo kuvio. Kudoin varren, oli jännää nähdä millainen siitä tulee. Jatkoin lapasen kutomista kämmenselän sahalaitakuviolla ja tein vielä yhden kerroksen ja vielä yhden kerroksen, työ jotenkin ihanasti kasvoi. Jossain vaiheessa ihmettelin, miksi selkäni on niin väsynyt, ja oikaisin sen. Katsoin kelloa ja se oli 2.30 yöllä, todellinen flow -tila :)

Lapasten valmistuttua lankoja oli jäljellä vielä niin paljon, että päätin tehdä pipon samaan settiin. Alkuperäisessä pipossa oli iso pyöreä tupsu, noin parikymmentä vuotta sitten modernisoin sen. (Tunnen nyt itseni tosi vanhaksi, kaikista asioista on jo kymmeniä vuosia! :)

Torkkupeitonpaloja lappipiposta tuli vain kolme ja nekin vähän vinksallaan, kun päälaen kavennus ottaa tilansa. Anyway, innostus kasvaa..

Karhuvillapaita

Karhuvillapaita on sitten poikani pusero, 4-5 vuotiaan kokoa. Lankana on Florica, lankojen klassikko, paljon ihania värejä ja aika mukavaa kutoa.

Malli on kotisin lentokentänreunalta, purjelentokisoissa avustajat mm. vaihtavat neulemalleja :) Tämä malli saapui  Räyskälän kisojen jälkeen postissa Itä-Suomesta, noin 25 vuotta sitten. Alkuperäisen puseron karhut olivat ruskeakarhuja ja muut värit vihreitä. Meillä karhuista tuli jääkarhuja - värit siis ovat ihan "omat". :) - sinistä taas.

Virkkaaminen on oikeastaan kivaa.

Koska paita on sininen tein siitä niinpaljon tilkkuja kuin mahdollista, 12 tilkkua valmiina. Reuna taas häröilee...

Sydänvillatakki

Punaisen sydänvillatakin tein tyttärelleni, hän on aina pitänyt punaisesta väristä - toisin kuin äitinsä :) Koko on 5-6 vuotiaalle. En muista mistä mallin löysin, varmaan tuo värimaailma on ollut houkutteleva, niin meidän perheen värit siinä on.

Tässä näkyy oikein hyvin nappilistataistelun tulos :(
Elämäni ensimmäinen ja viimeinen neulottu nappilista :)

Tein vain neljä tilkkua. ts. minimoin punaisen määrän torkkupeitossani. Tässä vaiheessa tuo tummansininen reunustus on kyllä aika karu. Toivovotaan, että tilanne paranee kun peite on koossa.

Hiippalakki

Tämän myssyn olen tehnyt 70 -luvulla, jämälangoista, muistaakseni tuon harmaan pohjavärilangan olen ostanut.

Hiippalakin sai mukavasti kierrettyä kaulahuiviksi ja tupsu vaan keikkui olkapäällä. Pidin myssyä sellaisen viininpunaisen pitkän vakosamettitakin kanssa. Takki oli mallia ladonovi, eli sitä 70-80 lukujen vaihteen muotia parhaimmillaan tai pahimmillaan :)

Nyt hiippalakki on tilkkuina ja reunat on huoliteltu virkkauksella. Ensimmäinen kerros perussilmukoita ja toinen kerros pylvästä. Hmm..orastava ongelma  vaan pahenee. Neuleen leveysuunnassa oleva reuna venyy, vaikka miten koittaisi tehdä tiukkaa. Joka tapauksessa 9 tilkkua on valmiina.

Päättelyä

Jehna, nyt minun pedantti perusminäni tuli esiin :) Olin ajatellut, että reunaa virkatessani ujutan nämä saumurinlangat piiloon sinne virkkaukseen ...

Mutta ei, aikani tilkkupinoa katseltuani aloitin niiden päättelyn.

Ja tätä (tylsää)  työtä riittää. Yhdessä palassa 4 x langan katkaisu, parsinneulaan pujotus, saumaan ujutus ja taas langan katkaisu. Paloja on vino pino, eikä tätä tehdessä voi katsella telkkaria tms. No, ajankuluksihan tätä tehdään :)

Sakset ja saumuri esiin

Mittailun, sovittelun ja testien jälkeen tein kaavan 16 x 16 cm. Sillä saisin sopivia tilkkuja neuleista.

Ja sitten vaan leikkasin kaikki neuleet....
Nyt on havaittavissa pientä kauhua. Olikohan tämä nyt viisasta!?

No, ei auta kuin jatkaa valitulla tiellä. Saumurilla huolittelin reunat.

Orastavaa ongelmaa: neuleen pystysuunnassa saumurilla tehty sauma on ok, mutta leveyssuunnassa neule venyy aika pahasti. Ehkä reunan saa korjattua virkkauksella?

Eikös ole aika komea pino :)

Lankaa

Torkkupeitto vaatii kyllä jonkin yhdistävän "juonen". Ei kun lankakaappia pöyhimään. Siellä odotti nyssykkä tummansinistä villalankaa. Värin ok ja se on juuri sopivan vahvuista tähän tarkoitukseen :) Virkataan koukulla nro 2.00 Tällä saan koottua kaikenkirjavat neuleet yhdeksi kokonaisuudeksi. Ehkä.

Mistä lanka on meille tullut? Olipa kerran työkaveri, joka vapaa-ajallaan kasvatti lampaita ja keritsi lampaista villaa, josta teetti lankaa. (Hyvänen aika, tämä taitaa olla ihan luomuvillalankaa :) Hän  myi lankaa edullisesti ja minä oitis tartuin tilaisuuteen. Ajatuksena oli tehdä pitkä villahame, johon kirjoisin sinisiä kukkia.. no, tekemättä jäi.

Tuli ihanan nostalginen, melkein romanttinen olo, kun pitkästä aikaa yhdessä kerimme lankoja :)

Ajatus

Olen pitkään kaivannut torkkupeittoa, ja minun tapauksessa se ei ole mahdollista, että yksinkertaisesti vain ostaisin sellaisen. Olen silmäillyt lankavarastoani ja kerännyt langat, mutta ne isoäidin neliöt eivät oikein innosta - siitä tulisi sellainen sini - harmaa - vähän vihreää - tylsä peruspeitto.

Toisaalta komerossani on keskikokoinen laatikollinen vanhoja neuleita joita:
a) ei käytetä enää (koskaan),
b) jostain tunnesyystä ei voi poiskaan laittaa,
c) joihin olen suurella rakkaudella ja hartaudella valinnut mallin, langat ja värit,
d) joiden tekemisestä olen nauttinut ja käyttänyt surutta aikaani.

Noin vuosi sitten sain ajatuksen, mitäs jos yhdistäisi nämä kaksi asiaa: tekisi näistä neuleista sen torkkupeiton??

Tämä on juuri niin minua, on vain visio, mitä haluan, mutta vielä en ihan tiedä, miten sen vision toteutan. :) Tervetuloa käsityöseikkailuun mukaan!

Pieni Villapaita

Pieni villapaita valmistui tänään.

 Lanka on norjalainen fritidsgran, villalanka, jota kudotaan 5½ puikoilla, paitaan meni 300 g. Teoriassa pienen villapaidan olisi pitänyt valmistua nopsaan... no se on nyt valmis.  Malli on Novitan syksy 2006 / 36

Vinkki, pysyy hyvin laskuissa, kun merkkaa lisäykset näin. Pieni hiha valmistumassa.

Lähikuva mallineuleesta, tässä tarvittiin sitä kierrettyä joustinneuletta ja kierrettyjä silmukoita käytettiin myös paidan raidoissa.

Sekä lanka, että kuvio olivat yllättävän hankalia kutoa, onneksi toiveena oli pieni villapaita. Yritän vielä joskus saada kuvia, paidasta omistajansa päällä, tänne bogiin.

Tuliaissukat

Kun sitä sukkalankajämälaatikkoa pöyhin, päätin kutoa myös sukat tuliaisiksi. Sukat ovat perillä.

Sukat Tyynenmeren rannalla.

 Sukat ja palmut, niistä tietää, että ollaan lämpimässä :)

 Sukat ja Coronado Bridge

Illalla jalkojen lepuutusta hotellihuoneessa.

Kierretty joustinneule

Aloin pienen villapaidan kutomisen. Se meinasi stopata neulemalliin: kierretty joustinneule. Ohjeessa lukee neulo 1 s. oikein s:n takareunasta ja 1s. nurin s:n takareunasta. Just.

Googlella löysin tämän:

Kieltämättä olen aika uuvelo näissä asioissa, otti aikansa ennekuin tajusin miten se menee.
Tässä "muistilappu"
1. Nurja silmukka, ota lanka puikon eteen

2. Kudo nurja silmukka silmukan takareunasta

 3. Siirrä lanka puikon taakse (valmistaudut oikean silmukan tekemiseen)

4. Kudo silmukkan takareunasta oikein

5. Vedä lanka silmukan läpi , tässä kuvassa näkyy hyvin kierre.

6. Tuo lanka puikon eteen ja valmistaudu nurjan silmukan kutomiseen

Tässä mallitilkku kierretystä joustinneuleesta

 Tässä taas ihan perusjoustinneuletta.

Mielipiteitäni, hidasta kuin mikä kutoa. Ainakin minun taidoilla pitää keskittyä kutomiseen ts. ei voi katsoa telkaria samalla - saatikka puhua jonkun kanssa.

No, kun se pieni villapaita tulee valmiiksi, näkee ehkä paremmin millaista tämä oikeasti on.

Siniraidalliset sukat

Sukkalankalaatikkoon on kertynyt langanloppuja. Päätinpä tehdä niistä sukkia, ylläri, sukkalangasta sukkia :) Tässä ensimmäiset. Jossain olen nähnyt tämän tyyppiset sukat, mutta missä?

Vielä vanhempi tilkkupeitto

Etsiessäni ihan muuta, osui käsiini tämä tilkkupeitto. Kun  nyt tilkkupeitoista olen alkanut kirjoittamaan, niin kerrotaan tämänkin tarina. Kyseinen tilkkupeitto on todella vanha, sen vanhimmat tilkut ovat 1940 -luvulta. Peitteen tekemisen aloitin lapsuudenkodissani 1960 -luvulla, ajatuksenani oli tehdä kaksi jättikokoista tyynyä - sen ajan Fatboy.

Kaikki tilkut ovat samettia. Kuluneet vaaleanpunaiset ja muutama vaaleansininen tilkku ovat peräisin tätini vanhoista kouluhameista. Vakosametti oli varmaan silloin muodikas kangas. Minulla on teininä ollut viininpunainen housupuku, petrolinsiniset ja vihreät samettihousut. (Farkut tulivat myöhemmin :) Sitä en millään muista, mistä nuo mustat tikut ovat lähtöisin.

No, tyynyt eivät tulleet valmiiksi. Keskeneräinen tikkutyö kulki mukanani asunnosta toiseen. 80-luvun alussa tein tilkuista peiton, sille tuli "tilaus", siitä sai hyvän peiton lattialle levitettävksi. Vauvoina lapsemme ovat köllötelleet peitolla.

Sitten alkoi peitteen kulta-aika Se on kiertänyt maailmaa. Se on ollut mukanamme purjelentokisamatkoilla piknik peittona.  Pikaisella tiedostojen selauksella löysin kuvia ainakin seuraavista paikoista:

Australia 1987, Victorian osavaltio, Benalla. Eucalyptuspuun varjossa avustajien ruokailuhetki meneillään

Itävalta, WienerNeustadt 1989. Lentokentällä, avustajien liikuntahetki. Peite näkyy, jos tarkasti katsoo maata  Volvon vieressä. Asiaan vihkiytyneet tietävät keltaisesta lipusta, että ollaan Itävallan kisoissa.

Ruotsi, Borlänge 1993. Pilotin lepohetki ennen päivän tehtävää. Ruotsin kisoissa oli tosi kylmää!

Näiden paikojen lisäksi, peite on käynyt kolme kertaa Italiassa ja epäilen vahvasti, että se kerran matkusti myös jenkkeihin ;) Peite oli kätevä myös kotimaan kisoissa, sitä ei suuremmin tarvinnut varoa, tiesi heti kumpi oli päälipuoli. Hätätilassa se on toiminut myös lisäpeittona. Ja surutta sen sai heittää pesukoneeseen. Viimevuodet peite on lepäillyt komerossa, josta sen siis löysin.

Vanha tilkkupeitto

Tämän tillkupeiton historiaa: 1994 oli muutoksen aika: päätin opinnot ja vaihdoin työpaikkaa. Siinä välissä aivoillani oli "vapaata" ja aloin suunnittelemaan parivuoteeseen sopivaa sängynpeitettä. Olin vuosia ommellut vaatteita lapsille ja osin itsellemmekin. - Totta, silloin kannatti vielä ommella vaatteita, sai hyvälaatuisia ja  kauniita kankaita ja ompelemalla säästin melkoisesti - Kotiompelijalle kertyy aina tilkkuja, lempivärini on aina ollut sininen, jotenkin sitten tilkutkin ovat sinisiä :)

Malli on varmaan yksi helpoimmista. Neliöllä aloitetaan ja sen ympärille ommellaan kaitaleita, leveydestä ja määrästä sitten tulee ulkonäkö. Tilkuissa on sellaista rosoista epäsymmetriaa, mutta saa olla, eihän sitä muuten tietäisi käsintehdyksi.

Niin ja värisommittelullakin on vaikutus, tein tilkusta toisen puolen vaaleaksi ja toisen puolen tummaksi  ja tikkuja yhdistämällä syntyivät nämä raidat.

Koko peitteen tekeminen kyllä kesti, vuodesta 1994 vuoteen 1996. Aina välillä se "lepäsi" ja odotti seuraavaa lomaa. Peite on ollut käytössä jo pian 20 vuotta ja edelleen olen tyytyväinen lopputulokseen. Peitettä katsellessa mieleen tulevat lasten vaatteet, kodin tekstiilit ja paljon muuta elettyä elämää. Peite on tullut meille jäädäkseen.

Pipo ja lapaset

Kevään 2012 tuotos. Vihdoinkin tein sen: pipo ja lapaset. Malli on ollut tiedossa jo vuodesta 2007. Novita Talvi lehdessä malli 88.

Oma piponi on mukaeltu alkuperäisestä mallista. Tein pipoon korkeutta vähän lisää, mahtuu tukka paremmin :) Väritys tietysti on oma... Valkoinen + kirkassininen + turkoosi-vihreä-sininen kolmiraita - Seitsämän Veljestä. Kolmiraita antaa mielestäni mukavaa epätasapainoa koko juttuun.

Kirjoneule itsessään on tuttu jo vuosikymmenien takaa. Ensimmäiset tällä neuleella kudotut lapaset olen kopioinut isoäidin lapasista joskus vuonna miekka ja kypärä.